LIVE FAST

05.03.2017

”LIVE FAST, DIE YOUNG, BE WILD, HAVE FUN”

-Lana Del Rey

Vähän fiilistelykuvia Filippiineiltä sunnuntai-iltaan :) Mulla on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskas viikonloppu fyysisesti, joku ylempi taho rankaisee mua mun torstain vahinkokänneistä ja noloista snäpeistä. Mitä nyt kauhea morkkisdarra, naama ruhjeilla kun Janne osu mua vahingossa nenään ja silmään ananaksella ja piikikkäät lehdet tekivät tehtävänsä. Sitten lauantaina nenän pieni haava olikin ottanut jonkun bakteerin ja puolet nenästä tulehtu, ja lääkärin kautta sain antibioottikuurin. Nenä lähtikin lääkärin puhdistuksen myötä paranemaan nopeasti, mutta apteekkari oli sanonut, että lääkkeistä voi tulla pientä huonoa oloa. Sunnuntai aamuna heräsinkin kauheaan vatsakipuun, ja pahoinvointia onkin tullut ihan huolella päivällä. Ja mitä nyt tänään kävellyt lasiovia päin jne. Että semmoinen viikonloppu. Kiitos vielä Indiedaysille näistä meidän toimistobileistä, karma rankaisee mua vieläkin :D

Mutta! Vastapainona, on kyllä ollut henkisesti yksi hauskimmista viikonlopuista. Jenna muutti uuteen kämppään, niin pidettiin pari yökylää siellä ja hepulitaso oli aika korkealla. Näytettiin niin mummoilta kotiasuissa ja katottiin toimintaleffoja ja herkuteltiin. Jenna kirjaimellisesti oli sympatiakrapulassa kanssani, varsinkin kun neiti oli flunssassa. Tyttöjen illat on vaan parasta, ja naureskeltiin lauantai-iltana, että en olisi kyllä uskonut teini-ikäisenä, kun kuulin Avril Lavignen Complicated ekaa kertaa, että vajaa kolmekymppisenä popitetaan kaverin kanssa ja lauletaan sitä täysiä yökylässä vieläkin :D

On vähän ollut Jennyäkin ikävä kun ei olla pödeilty hetkeen, niin nyt sunnuntai ilta meneekin, että minä sympatisoin neidin eilisiä oloja. Löhötään sängyssä ja parannetaan maailmaan. Just naureskeltiin, että vielä hetki sitten ei oltais ikinä kuviteltu, että me iki-sinkut maataan vierekkäin sängyssä ja puhutaan jostain tietyistä miehistä koko ilta :D Me kaksi ollaan nii hasardeja, että saa kyllä miettiä mikä näiden miesten päässä on vikana kun jaksavat näitä toilailuja katsella. Noh, meidät tuntien parin viikon päästä taas naureskellaan uusille jutuille ja mietitään, miten ollaan jaksettu edelliset viikot höpötellä noista pojista. We’ll see :D

Nyt muuten poikkeuksellisen monta samanlaista kuvaa itsestäni, ihan vaan koska rakastan miten toi vesi liikkuu erilailla näissä. Siitä asti kun sain ekan kunnollisen järkkärin, oon aina rakastanut kuvata vettä. Miten pisarat lentelee ilmassa, ja kattokaa noita laineita :) Plus kun palaan tohon fiilikseen lämpimässä merivedessä ja tuo auringonlasku. Take me back please.

Kuvat: Coron, Filippiinit, kesäkuu 2016. Kuvat minusta ottanut Miku.


Kommentoi