F*CK MEN

10.04.2017

”I gave up three times this week,
Went through those feelings,
Like I wasn’t worth nothing,
I can shake this off, no, I can’t be this soft.

I’m fucked up, I’m faded
I’m so complicated.”

The Chainsmokers – Bloodstream

Disclaimer: Nyt on jälleen todella pitkä postaus tiedossa, ja en jaksaisi nyt lukea yhtäkään ”ketään ei kiinnosta” kommenttia. Jos juuri sinua ei kiinnosta nämä mun vakavat postaukset, kantsii lopettaa jo tässä vaiheessa, kuten oon sanonut, mun päiväkirja, kirjoitan mitä haluan ja niin pitkästi kun haluan :) Teksti varmasti kadottaa välillä punaisen langan, jotenkin vaan oksensin kaikki fiilikset tapailuista ja viimeisen puolen vuoden tunteista näppiksen kautta ulos.

Mähän oon tunnetusti sanonut, että yksi asia, jota vaalin yksityisyydessäni, on miehet. Tämä aiheuttaa joillekin teistä hämmennystä, että miksi muka en voi ikinä niistä mitään kertoa, tai kuvata esimerkiksi snäppiin. Syy tähän on aika yksinkertainen, ihan vaan se, että kukaan miehistäni ei ole ollut kovinkaan merkityksellinen elämässäni. Oon viettänyt pari vuotta nimenomaan semmoista sinkkuelämää, missä en ole koskaan varattu, miehiä on pyörinyt yksi jos toinenkin kulissien takana, ja osaa oon tapaillut jopa hetken pidempään. Mutta oon näiden suhteiden aikana tiennyt alusta asti, että nää kundit ei ole Mr. Right, vaan Mr. Right Now.

Oon oikeastaan viihtynyt tälläisissä sitoutumattomissa suhteissa, saa mennä tyttöjen kaa ja tehdä asioita mitä en moneen vuoteen kokenut, kun elin pitkässä avoliitossa eksäni kanssa, mutta kuitenkaan ei ole ollut yksinäistä, kun on ollut aina joku, jonka kanssa käydä syömässä ja kenen kanssa katsella telkkua ja halailla, jos siltä tuntuu. Parin vuoden aikana mun miehet on oikeastaan jokainen ollut tosi kivoja. Fiksuja, menestyneitä ja komeita. Kenessäkään ei ole ollut paperilla vikaa. Mutta kun kemiaa ei voi pakottaa. Niiden kanssa on ollut hauskaa se kolme, viisi tai kymmenen kertaa. Ja sit ne vaan kulahtaa ja loppuu, kun ei ole alkuunkaan ollut liekkiä mitä pitäisi sammuttaa. Niin kauan kun oon tiedostanut, että suhteista ei tule sen enempää, niin miksi jakaisin näitä herroja someissani. Oon kokoajan sanonut, että se kenen kanssa päädyn suhteeseen, on ihan nurkan takana. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ja tuntuisi jotenkin kauhealta, jos tapaisinkin sen unelmien prinssin, niin olisi vaikka viikko aiemmin snäpissä pyörinyt toinen kundi, tai vielä pahempi, jossain my day videoilla hempeilisin jonkun kanssa, jolla ei oikeastaan ollut pidemmän päälle sen enempää merkitystä elämässäni. Ettepä tiedäkkään, esimerkiksi molemmilla my week -videoilla oli mulla joku kundi, ne on vaan taidokkaasti leikattu kokonaan pois, ja ”kuvauksia” on hieman suunniteltu.

Jotkuthan on väkinäisesti yrittäneet pyrkiä esille, vissiin omistushalu on niin suuri. Tietenkin ymmärrän, että on varmasti hieman nihkeetä, jos tapailee naista, ja kymmenet tuhannet olettaa tämän olevan täysin sinkku. Mutta mua jotenkin on ahdistanut, kuinka väkisin jotkut haluavat näkyville, ja pitäisi kuvata heitä snäppiin. Ja mikä parasta, jakaa heidän nimimerkkejä, jotta saisivat  seuraajia (meni aika nopeasti vaihtoon.) Ne parhaat tyypit on oikeasti niitä, jotka ei ymmärrä tästä some-maailmasta, bloggaamisesta tai tubettamisesta mitään. Ollaan Ainon kanssa heitetty musta julkisesti aika paljon puuma-läppää, mutta mitä en ole oikeastaan sanonut kertaakaan missään, on että mun ihanneikä tällä hetkellä miehelle on 33-36 vuotta. Ja sen ikäisiä suurin osa on ollutkin. Ton ikäsissä miehissä hienointa on se, että niitä ei vittuakaan kiinnosta moniko mua seuraa snäpissä, melkein kukaan niistä ei edes ole edes ladannut applikaatiota, tai parhaillaan kuullut siitä. Pojilla ei välttämättä ole ollut yhtäkään somea, facebookia lukuunottamatta. Mutta aika poikkeuksetta jokaisella on loppuun asti hitsattu LinkedIn tili. Näitä miehiä ei ole kiinnostanut, montako kymmentätuhatta seuraajaa mulla on instagramissa, ja moni ei edes tapailun aikana ole katsonut videoitani. Ei sillä, eikö he haluaisivat kuulla töistäni, ja kaikista elämäni osa-alueista, mutta tälläiset suhteet, missä toinen ei pyri esille, no juuri sitä mitä haluan. Somesta on kuitenkin tullut jollain tasolla työ, ja haluan siitä maailmasta välillä pois, elämään sitä oikeaa elämää ilman kännykkää.

Pari vuotta menin juuri näin, tyytyväisenä sinkkuna, ja varsinkin kun Jennykin erosi, niin ajatusmaailmani on ollut, että en todellakaan kaipaa miestä. Nyt elän itselleni, ja teen juuri niitä asioita, mitä en vanhempana, ja varsinkaan vakituisessa parisuhteessa voi. Myin omaisuuteni ja olin jo rakentanut uuden suunnitelman että mitä nyt seuraavaksi. Tehdä sen, mitä oon aina halunnut, koska nyt mä pystyn. Ihan vaan sen takia, että ei ole miestä elämässä, joka rajottaisi mun elämäni suuntaa. Tammikuussa jotenkin jännitti, että nyt se sit salee tapahtuu, tapaan vahingossa tyypin, joka kusee kaikki mun suunnitelmani.

Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta, koska niinhän siinä sitten kävi. Se tapahtuu jotenkin salakavalasti. Sä sanot baarissa viattomasti  ”moi”, ja alat juttelee. Tyyppi on mukava, mutta ei mitään mitä ikinä kuvittelisit itsellesi. Ootte kun yö ja päivä, mutta siinä sitten ihmisten pyörien tanssilattialla ympärillä, te juttelette koko illan. Tyttökaverit häärii siinä, yrittävät kännisesti repimään irti miehen luota kun ”Shinii tuolla on söpöjä lätkänpelaajia”. Ja en siirry mihinkään. Paitsi loppuen lopuksi miehen luokse, mutta ihan vaan nukkumaan. Koska he’s not my type.

Toi yö oli hassu. Kuunneltiin musiikkia, tanssittiin ja juteltiin. Aamulla lähden sieltä, ilman morkkista, ja mietin vaan, että kuinka random. Tässä mulla nyt uusi tuttavuus, jota en enää tule koskaan tapaamaan. Hymyilin, että nää on näitä kokemuksia, mitä rakastan sinkkuudessa, ja muistelen sitten vanhana. Ihanaa, kuinka kaksi niin erilaista ihmistä voi kohdata yhden illan ajaksi, ja unohtaa toisensa.

Mutta eipä unohdettu. Kundi sai käsiinsä mun yhteystiedot, ja otti heti seuraavana päivänä yhteyttä. Olin kuulemma tullut mieleen. Katoin viestiä, että mitä. Miten sai puhelinnumeroni, mutta enemmän hämmennyin, että miten olin tullut mieleen. Miten oli tullut mieleen tekstaa mulle? Kun oma asenne oli, että mahtava tyyppi tavata, mutta ei hänen kanssaan vaan voi olla tuon enempää yhteistä. Tää mies halusi nähä samantien ja joku mun sisällä kuitenkin sanoi, että kato tämä kortti.

Menin näkemään häntä, ja siinä sitten oltiin ja syötiin. Mutta edelleenkin kun katsoin ja kuuntelin miestä, tiesin vaan, että ei hänessä ole mitään vikaa, mutta kun kaikki mitä me halutaan elämältä, ja mitä me tehdään on vaan täysin vastakohdat. Tää tyyppi ei vaan sovi mun matkustelevaan hippi elämään millään tavoin. Menin kotiin, ja oletin, että tää oli tässä.

Sitten tuli seuraava päivä, jolloin nähtiin. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana kaksi kertaa. Ja siitä se sitten lähti. Vuosi 2017 alkoi mulla, että koin oikean ihastumisen ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen. Vietettiin kaikki mahdollinen aika yhdessä ja tuijoteltiin toistemme napoja. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, ja erilaisuutemmekin muuttui enemmän inside läpäksi. Tuntu oikeasti, että tämä saattaa olla se, jonka kanssa oikeasti haluan enemmän. Tää on se, jonka jopa te seuraajatkin saatatte lähitulevaisuudessa tuntea. Ja puhumattakaan tämä on se, jonka takia mä helvetti menin purkaa mun elämäni suunnitelmat. Mun isot muutokset laitettu jäihin, vaan koska tämä yksi mies voisi olla sen arvoista.

Mutta jokin mulla kuitenkin oli, että olin epäileväinen. Ei tällästä onnea voi kokea näin lyhyessä ajassa. Jonkun on pakko mättää. Enhän mä oikeasti edes tunne koko ihmistä. Jos jotain oon oppinut, se gut feeling on yleensä oikeassa. Ja koin elämäni suurimman flopin, ja tää koko homma räjähti käsiin. Noin vaan, sormia napsauttamalla. Tuntui, että mitä vittua nyt oikeesti. Ei tässä näin pitänyt käydä. Ja tässä vaiheessa menetin vähän oman suunnan. Näin jälkiviisaana, ymmärrän, että ajatukseni sumentuivat ja en oikeasti ajatellut tuossa tilassa ollenkaan järkevästi.

Tän yhden kanssa hetken veivattiin meidän suhdetta, koko tilanne oli vaan todella sekava. Oli pitkiä soittoja mun ennustajalle, että mitä mä nyt teen. Koska ekaa kertaa mun elämässä musta oikeesti tuntui, että tartten joltain ylemmältä taholta apua. Vaikka terapia tunteja oli Jennyn kanssa vietetty satoja, niin halusin vaan, että joku kertoo mulle, mitä tehdä. Mitä mä teen, oikeesti. En vaan tiennyt yhtään mikä olisi seuraava peliliike. Vastauksia tuli paljon, joista jokainen sai mut kyyneliin, mutta itku oli jotain surun ja onnen sekoitusta. Mutta yksi asia oli selvä: nyt on aika jatkaa niitä suunnitelmia, mitä olin tehnyt, enkä anna muiden kontrolloida mun elämän suuntaa, henkisesti tai fyysisesti.

Ollaan monesti naureskeltu Jennyn ja Ainon kanssa, että seuraajat ei oikeasti tiedä millainen olen parisuhteessa. Oon niin textbook vesimies, ajattelen kaiken järjellä, ja tunneperäisiä päätöksiä multa on turha odottaa. Oon todella kylmäpäinen, ja miehet ovat lukuisia kertoja kritisoineet mua, että olen liian tunteeton, ja en anna itsestäni paljon mitään. En ole ollenkaan herkkä, ja vahvan kuoren sisään on todella vaikea päästä.

Ja kun tämä mun ja miehen ero tilanteen soppa alkoi, kaikki vaan sanoi, että nyt on aika kuunnella sydäntä. Tehdä kerrankin päätökset sen mukaan. Koska tämähän oli ensimmäinen mies, jota suostuin näkemään useemmin kuin kaksi kertaa viikossa. Mua ei haitannut, että ne pienet hetket kun olimme erosta toisistamme, hän tekstailee ja soittelee non-stop. Normaalisti nää asiat on punainen vaate mulle. Kaverini ovat olleet hämillään useamman kerran, kun käyttäytymiseni on ollut niin epä-Sinimäistä kuin mahdollista. Ja tällöinhän lopputulos pitäisikin olla, että nyt tunteet peliin, ei silloin voi hävii. Ja mies antoi mulle siihen loistavan mahdollisuuden, kaikki voitaisiin korjata, mutta järki-Sini astui peliin, sekoitin sopan oikein huolella. Ei mennyt montaa päivää, kun tajusin, että olin mennyt sotkemaan kaiken. Mä mogasin, ja katumuspäissä ruoskin itteni henkisesti loppuun.

Mutta, kun ennustajani kanssa oltiin tätä rakkauselämääni puitu, niin hän mainitsi ohimennen toisen komistuksen. Ja depressioissani tää herra saapuikin kuvioihin. Tiiättekö sanonnan breath of fresh air, no mikään ei kuvaa sitä tilannetta paremmin kuin tämän miehen ilmestyminen. Paras tapa kuvailla tätä kaksilahkeista tuli kaverini suusta ”Jos mä kuvittelisin sulle jonkunnäköisen miehen, niin se olisi varmaan juuri toi. Plus toi sopisi täydellisesti sun insta feediin.” Ja sitä se olikin. Tatuoitu, nahkatakkinen prätkäpoika.

Ei helvetti se oli menoa taas. Tän miehen merkitys mun elämässä on tavallaan myös aika pieni, mutta suuremmassa merkityksessä ei. Miten mä kuvailisin meidän suhtetta. Paras tapa varmaan on, ja tämän sanoin kyseiselle henkilölle yksi ilta kun sängyssä makoiltiin: ”Sä oot kuin huume. When I’m high, I’m so high, and when you leave, I’m so low”. Ne kerrat kun me nähtiin, mä oikeasti piristyin, mutta se oli sitä hetken huumaa. Meillä oli kemiaa vaikka muille jakaa, mutta me ei oikeasti ikinä oltu sillä asenteella, että tästä tulisi enemmän. Vaikka tässä tyypissä ulkoisesti kaikki natsasi, niin sisäisesti meillä ei ollut mitään yhteistä. Mukava kundi, mutta siis enpä tiedä ollaanko käyty ikinä yhtäkään järkevää keskustelua. Ja sit tää peluri alko vetää semmoista settiä, että mulla meni legendaarisen tunteisiin ja veri kiehu kun viimeistä päivää. Ja alkuvuoden täystuhon jälkeen jälleen toinen floppi.

Mutta kun minähän en anna näiden vaikuttaa, pää pystyssä eteenpäin. Strong, independent woman ja semmoista.

Tässä vaiheessa ollaankin jo pidemmällä keväässä. Tapaan taas miehen. Tääkin tyyppi hitsaa mua ja päästän lähelle. Kind of aletaan tapailee. Mutta tällä kertaa alan ekaa kertaa tiedostaa itseäni. Mä oon ehkä halunnut esittää vahvaa, ja olla myöntämättä asioita, mutta niiden peittely alkaa olla päivä päivältä vaikeampaa. Mulla on kiva kundi messissä, vanhempieni unelmien mies tyttärelleen, käydään ulkona ja vietetään koti-iltoja, mutta siinä kun se nukkuu vieressä niin tuijotan ikkunasta merelle ja mietin vaan tätä alkuvuoden katastrofia, ja vihdoinkin tajuan, että nyt on mun elämäni zen kadonnut kauas pois, ja yritän korjaa sitä väärällä tavalla.

Ja tässä samalla nää kaikki kummittelee, on näitä ”haluan sut takas” viestejä eri suunnista sekoittamassa mun päätä. Päätökseni jättää ensimmäinen mies oli fiksu, ja enää ei ole paluuta tämän luokse, siinä nyt vaan on tapahtunut liikaa, mutta mun on ensimmäistä kertaa ikinä aika myöntää, että mä olen antanut miehen tehdä musta surullisen. Monille ”suru” on varmasti ihan normaali tunnetila, mutta uskokaa tai älkää, mun ylpeys ei ole ikinä antanut mun tuntea surullisuutta. Pitkän suhteeni eron jälkeen, en vuodattanut yhtäkään kyyneltä. Kylmän luonteeni ansiosta, mulle välinpitämättömyys tai vaikka mieluummin viha on aina olleet tunteet, joihon sorrun ensimmäisenä, kun lyön hanskat tiskiin miesten kanssa.

Jotenkin, ehkä ajattelin, että nää muut kivat tyypit voivat korvata sen mitä mulla ja alkuperäisellä herra X:llä oli. Että ei se merkinnyt sen enempää, ja osaan olla ajattelematta sitä. Mutta pikkuhiljaa se vaan nakersi sisältä enemmän ja enemmän, ja sit sen Jennylle sanoin. ”Mä olen surullinen.” Miksi se on ihmiselle niin vaikea myöntää? Mulle ainakin kyseinen tunnetila on tuottanut suurta häpeää. Oon varmaan myöntänyt sen vaan neljälle läheiselle ystävälle ja äidilleni. Mutta kun tulin sunnuntai-iltana hoitamaan darraista Jennaa, tilanne eskaloitui todella nopeasti siihen, että istun lattialla ja päästän kaiken ulos. Itkua tulee kunnolla, ja kyllähän Jennakin on tiennyt miltä musta tuntuu, mutta taisi yllättää hänetkin, että kuinka vahvasti nyt tunnen kaiken. Ja kun yritin selittää, että miksi nyt yhtäkkiä näin, niin ainut asia mitä voin sanoa, on vaan että ”mä en vaan jaksa enää”. Jotenkin tässä näiden kaikkien meidän hauskojen sinkkusekoilu tarinoiden keskellä on nyt eksynyt väliin pari niin surullista tapausta. Ja puhuttiin Jennan kaa, että nyt on aika alkaa kirjoittaa. En edes jaksa välittää enää, ehkä nää kaikki kyseiset tyypit tulee tänne lukemaan näitä, tai ehkä en edes koskaan julkaise näitä, mutta nyt vaan ajatukset pihalle. Eihän surussa ole mitään väärää. Varsinkin, sen jälkeen mitä mä olen joutunut kestämään tässä kevään mittaan.

Koska tässä parin vuoden aika on tullut pelailtua kaikennäköisiä pelejä ties kenen kanssa, ja ollaan joukolla puitu näitä meidän tyttöjen mieshommia, ja vaikka kuinka sekavia ja spekuloituja asioita on tapahtunut, niin yksi juttu on ollut vain näissä mun miehissä. Ja se on se, että ne on ilkeitä. Ne on tietoisesti tehneet ja sanoneet asioita, joiden on ollut tarkoitus loukata mua, ja annoin niiden onnistua siinä. Ja suhteissa saa, ja pitääkin olla pientä kränää, mutta tarkoitan ehkä enemmän sitä, miten kaikki loppuu ja miten mua kohtaan on käyttäydytty siinä tilanteessa. Kuten sanoin, vain tuolla yhdellä tyypillä on ollut painavampi merkitys, mutta sitä edeltävät ja sen jälkeiset epäonnistumiset on vaan vieneet lisää voimia. Ja en missään nimessä pidä itseäni pyhimyksenä, oon mä itsekin ollut osallinena näissä suhteissa ja on noilla miehillä kestämistä mun eri persoonien kanssa. Puhumattakaan näistä kevään tyypeistä, jossain vaiheessa vaan tajusin, että ensimmäistä kertaa pyöritän kahta kundia samaan aikaan. En tehnyt sitä täysin tietoisesti, mutta jotenkin palloilin edes takaisin. Varmaan vaan sen takia, kun en kummastakaan löytänyt sitä mitä yritin korvata, ja koitin etsiä molemmista sitä mitä haluan, tajuamatta, että eri miehistä pienet palaset ei rakenna yhtä kokonaisuutta, joka olisi mulle sopiva.

Ja vaikka kavereilla menee nyt rakkauspuolella loistavasti, Jenny leijuu pilvissä tuoreen tapauksen kanssa ja Aino kihlautui, en mä ole katkeroitunut. Muiden onni ei ole multa pois, mutta on vaan semmoinen tunne että miksi minä, miksi mä tapaan nää pahimmat rentut. Mutta Jenny sanoi, I have a type, ja jotenkin ajaudun näiden pirujen luokse. Mutta osittain oon eri mieltä. Se on ihan sama kuinka paljon miesten historiasta ja yleisestä käyttäytymisestä tietäisin, niin jos joku on mulle maailman ihanin, en mä tee mitään väärää että menen ihastumaan. Joo, mä tiedän, hälytysvalot on vilkkuneet jo alkumetreillä, mutta kun tyyppi on niin kiva, niin se järki katoaa ja sitä ollaan yhtä sydänsilmä emojia.

Siinä samalla sitten yritin käsitellä asiaa aivan väärin tavoin. Musta on joka päivä tuntunut, että voisin vaan syödä herkkuja. Tekee mieli tunkee naama täyteen suklaata ja mulla on kokoajan loputon nälkä, ihan kun ikuiset menkat. Jossain vaiheessa tajusin, että ekaa kertaa taidan ymmärtää sanonnan eat your feelings. Tämä ei ole ollut niin vakavaa, mutta me käydään usein ulkona, ja bilettämisessä ja hauskanpidossa ei ole mun mielestä mitään väärää. Mutta painosana hauskanpito. Koska aina kun jorataan tyttöjen kaa ja hillutaan aamuun asti jatkoilla, niin meillä on super hauskaa. Ollaan ulkona koska se tekee meidät onnelliseksi. Ja vaikka kuinka sekavilta mystoryt saattaa vaikuttaa, niin osataan hallita ittemme. Kävellään omilla jaloilla ja ei menetetä kontrollia. Mutta nyt on pakko sanoa, että kun päästin surun sisälle, parit kännit meni ihan yli. Ei mulla enää ollut hauskaa. Black-outit ja morkkiksia. Ihme sekoilua ja kännykän näytön tuijottelua. Ekan epäonnistuneen ryyppyreissun annoin itselleni anteeksi, mutta kun sama toistui seuraavana viikonloppuna katoin peiliin, ja oli aika tajuta, että nyt en juo koska se on hauskaa, vaan juon suruun. Ja omat rajat olivat kadonneet johonkin pullon pohjalle. Ja sellainen ihminen minä en ole.

Ja tässä sitä ollaan, myönnän itselleni ja kaikille, että olen henkisesti ihan vitun loppu ja rikki. Mullakin on ollut masennusta menneisyydessä, mutta tämä ei ole verrattavissa siihen. Jennykin kokoajan tarkastaa, että ahdistaako, mitkä fiilikset. Niin ei mulla tällä hetkellä mitään semmoista, tää on vaan sitä surua. Se tunne, että nyt on aika nousta tästä kuopasta missä olen lorvinut hetken, ja saada elämä kuntoon, kun tämän myötä tuntui että sain kaikki elämäni osa-alueet niin sekaisin kun mahdollista. Oon monesti sanonut eri kanavissani, että en mä halua seurustella. En mä eti mitään, ja en kaipaa miestä. Nyt tuntuu siltä, että kyllä mä taidan halutakin. Pääsin takaisin siihen makuun, miltä tuntuu kun kemiat kohtaa, ja olihan se tunne paljon parempi kuin tämä tämän hetkinen, missä oikeasti tunnen itseni jotenkin vitun arvottomaksi. Ja tiedän, en mä ole, Jennakin tossa kuiski korvaan, että rakastaa mua, mutta vittu kun en vaan ymmärrä miksi mulle piti nyt käydä näin. Oikeasti, mua vituttaa niin paljon, että ikinä kohdattiin baarissa. Vaikka mitään ei saisi katua, niin tällä hetkellä turhauttaa niin helvetisti, että kun hän ojensi kätensä ja sanoi moi niin mä tarrasin siihen takaisin. Mutta nyt olen hetkeksi vannoutunut itseni irti miehistä, ja haluan vaan saada taas selkeyden omaan elämään, koska tähän sotkuun ei passaa sotkea enää yhtään ketään.

Äitinikin sanoi minulle, että nyt mun on aika ensimmäistä kertaa opetella olemaan rehellinen itselleni. Hän kun nyt on mua vuosia tuntenut, sanoi, että oon aina niin vahva ja en anna muhun sattua, mutta tässä tapauksessa oon ollut vaan ylhäällä pilvilinnassa. Loppuen lopuksi kaikki kasaantui ja se linna murtui, ja on myönnettävä tappio. Mutta äitini mielestä tää on myös todella hyvä tapahtuma henkiselle kehitykselleni, koska mun on oikeasti kerrankin vaan pakko käsitellä tunteita, mitä en tiennyt että mulla voisi olla, ja jos niitä ei ikinä olisi, niin pikkuhiljaa alan muistuttaa zombieta :D Ja vaikka kuinka haluan syyllistää (ja aiheesta) miestäkin, niin jotenkin syyllistän enemmän itseäni, että päästin hänet näin lähelle. Ja kun tiedän, että tää surun tunne on yksipuolista. Ja ensireaktio tähän kaikkeen on ollut, että etanan tavoin käperryn syvälle kotiloon, ja en anna minkään vaikuttaa, mutta vaikka kotilossa on hyvä unohtaa murheet, niin samalla kaikki muut osa-alueet elämästäni alkaa kärsimään.

Tää sinkkuelämää palstahan oli tarkoitus olla enempi niistä kevyemmistä hauskoista törttöilyistä, mutta en tiedä, oon niin fuck it asenteella tällä hetkellä, mulla  ei ole enää mitään menetettävää näiden suhteen, ja te ootte sanoneet että tykkäätte lukea näitä tämmöisiä tekstejä, niin annan mennä vaan. Tästä miehestä, tai meidän tapailusta ette nyt sit koskaan kuule enempää, saatte tyytyä vaan jälkipuintiin. Emme enään ole missään pienissäkään yhteyksissä, ja se on oikeasti paras päätös. Tämä kundi ei myöskään tiedä, että musta tuntuu tältä, koska tottakai luonteeni mukaisesti olen ollut välinpitämätön jääkuningatar ja annan ulkoisesti olettaa, että kaikki on fine. Ehkä joku päivä sattumalta taas törmäämme, ja kaikki on toisin, mutta epäilen. ”And if he never calls me again, I’ll always think of him fondly… as an asshole.” Ei mulla kait muuta kerrottavaa, kun että elämäni suunta vähän katosi ja mietin tässä kokoajan mikä on seuraava päätös elämässäni. Kaverit ehdotti stressi lomaa, mutta sitähän se Roomakin oli. Enää en voi lähteä karkuun pariksi päiväksi, koska kaikki tunteet vaan kasaantuu tuplasti pahemmin paluun jälkeen. Mutta nyt tuli sitten oikeasti koettua tämä sinkkuuden varjopuolikin, ei se aina olekaan niin kivaa, ja välillä tulee turpaan. 

Mutta tässä paijjaan Jennan päätä, ja se kertoo, että sitäkin vituttaa miehet, mun kommentti oli vaan että ”pitäiskö sun aloittaa blogi” :D Onneksi on kuitenkin nää kaikki hörhöt jotka surunkin keskellä saa hymyilemään <3

”Sometimes, the hardest thing and the right thing are the same.”


137 Responses to “F*CK MEN”

  1. Jo sanoo:

    Fiilaan sua täysin… Erosin 8kk sitten ja mun ’hurja’ sinkkuelämä on ollut yhtä turpaan ottamista. Oikeasti kohdalle on yksi sellainen mies osunut, joka vei jalat ja kädet ja kaiken pois alta – mutta valitettavasti hän sitten paljastuikin täydeksi pleijeriksi. Muut nyt sitten on ollut sellaisia että olen yrittänyt olla kova ja leikkiä ei muutenkaan hirveen kiinnostavien miesten kanssa. Loppupeleissä saanut vaan sormilleni ja pahan mielen.

    Oon yrittänyt ajatella tuota yhtä tyyppiä ajatuksella että koinpa edes kerran sen että oikeasti olen kiinnostunut jostain. Että oikeasti vatsan pohjassa lentelee perhosia. Oikeasti kemiat kohtaa toisen kanssa ja kovaa. Nyt tiedän että sellainen fiilis on mahdollista. Ja jos se on kerran ollut mahdollista niin on se mahdollista osua uudelleenkin kohdalle. Sitä odotellessa – nyt ainakin itse laitoin kaikki miessekoilut tauolle.

    En tiedä mikä oli tämän kommentinkaan punainen lanka, muuta kuin että fiilaan tosiaan täysin sua. Sun pitää nyt vaan ottaa se suru vastaan ja käsitellä se läpi. Sitten jatkaa elämää eläen itselles. Jossain vaiheessa kun vähiten odottaa, niin tulee se ’mr right’, vaikkei sitä jaksaisi aina uskoakkaan.

    • Sini sanoo:

      Sä nyt kommentoit ihan ekana, mutta jotenkin oon yllättynyt kuinka moni täällä tulee kommentoimaan, että sama homma meneillään. vaikka eihän sen tavallaan pitäisi yllättää, mutta en olisi odottanut tämmöistä kommentti satoa! mutta jep, tälläistä se välillä on.

      Ja kyllä mä tiedän, sieltä se tulee vielä, ja ei toi ollut se Mr. Right, se kävi todella nopeasti selväksi, koska tietynlaista käytöstä mä en ikinä suvaitsisi keneltäkään, saati sitten poikaystävältä :) kiitos <3

  2. Nimetön sanoo:

    Olipa ihana lukee tämmöstä rehellistä tekstiä! En oo koskaan sun blogia lukenut. Seuraan vaan snäpissä ja nyt aattelin et pakko lukee kun on hyvä aihe! 💪

  3. Veera sanoo:

    Tosi hyvä teksti! Voimia <3

  4. Emilia sanoo:

    Harvoin tulee blogikirjoituksen jälkeen tunne että haluaisi vain halata kirjoittajaa. Nyt tuli. Oon niin pahoillani siitä, mitä oot joutunut kokemaan ja miten rikki oot. Toivon sulle vain ja ainoastaan kaikkea hyvää <3

    • Sini sanoo:

      Aww kiitos! <3 no onneksi haleja ja pusuja saan paljon, ja kyllä mä eteenpäin porskutan :D mutta välillä asioita on hyvä päästää pihalle :)

  5. Emmi sanoo:

    Ihan super hyvä postaus! Tän avulla tunnistin itsestäni täysin samoja piirteitä, ja tajusin et miks oon ollu näin paskana viime aikoina. Eli kiitos tästä postauksesta :D mut pakko toivottaa tsempit sulle, kaikella on aina tapana järjestyä! <3

  6. oona sanoo:

    Hyvä ja rehellinen postaus :) Itsellä täysin sama tilanne päällä, joten luin kyllä kyyneleet silmissä tekstiä ja tuli olo että joku tuntee samoin, helpottavaa. Itselleni on vaan käynyt jatkuvien pettymyksien jälkeen niin, että en enää päästä ketään lähelleni koska syytin itseäni samoi ”itseppähän päästin hänet lähelleni”.. Eikä sekään ole hyvä ajattelutapa. Kun huomaan pienenkin ”vian” jätän miehen ennenkuim hän kerkiää satuttaa minua. En mahda sille mitään etten enää kykene ihastumaan, vaan aina takaraivossa kolkuttaa ajatus että ”kohta tämä loppuu, kohta hän satuttaa” Ja lopulta siihen alkaa uskoa 100% ja suhde on pilalla. Kai tässä terapiaan pitäisi mennä :D

    • Sini sanoo:

      jotenkin sympaattista että niin monilla on tullut kyyneleet silmiin lukiessaan, sillee tätä itekkin kirjoitin :D <3 kunnon vertaistukea! tohon on kyllä pakko sanoa, että meninhän mäki pari vuotta eron jälkeen ihastumatta, mut kyllä ne tunteet sieltä löytyy aina kun sellainen tyyppi sattuu kohdalle, se on sit eri asia onko se kundi sit hyväksi itelleen vai ei. mutta kyllä sitä jossain vaiheessa jokaiselle tulee vastaan se johon ihastuu, ja se onkin se ketä on odottanut :)

  7. Anna sanoo:

    Niin monta lausetta tunnistin ihan just omiksi fiiliksiksi ja ymmärrän tosi hyvin ton tunteen ettei halua olla heikko ja haavoittuvainen vaan pakenee siihen kuoreen ja valehtelee itelleen että kaikki on hyvin ja kaiken kestää. Ja sitten kun sen kuoren päästää alas ja sen jälkeen toinen vetää maton alta – ai että se sattuu. Se sattuu mutta siitä pääse yli, paljon nopeemmin kuin miltä nyt tuntuu. Ja oikeastaanhan ne, jotka ei pakene sen kylmyyden ja kuoren taakse on just niitä vahvoja ja rohkeita. Tsemppiä!

    • Sini sanoo:

      jep juuri se , sit se oikeasti sattuukin, ja itkua tulee miehen takia ekaa kertaa vuosiin. mutta onneksi tämän ikäisenä oon oppinut sen että sen pitää vaan antaa sattua ja kyllä aurinko paistaa taas. tunnetusti kesä nostattaa fiiliksiä :)

  8. ella sanoo:

    vau mikä teksti.

  9. Ninni sanoo:

    Halusin vaan kertoa, että tää teksti oli ihan loistava. ❤️

  10. E sanoo:

    Tää teksti oli ihan tosi hyvä ja jotenkin tuli samoja fiiliksiä nimim. Viis vuotta sinkkuna mutta säätöjä/ihastumisia on ollut. Kuitenki itselleni kehittynyt kovan kuoren alle ei kovin moni mies pysty pääsemään ja jostain syystä olen onnistunu kaikki sössimään tai ollut vaan perus jääkuningatar. Harva ystävä tietää mut tää teksti vaan jotenkin uppos ja ehkä pitää asiasta puhua ystävillekin. Läppää heitetään miun sinkkuudesta mutta välillä nauran ihan vain koska en halua myöntää että se ei ehkä nauratakkaan. Mut tää kirjoitus kyl kolahti!<3

    • Sini sanoo:

      kiitos! :) joo oon kyl sitä mieltä että sinkkuus on hauskaa, mutta just silloin kun se on. sit tulee ne tilanteet, jotka kanssa sössii sen kunnolla. mutta ei mun mielestä parisuhteetkaan aina ole joko kivaa TAI paskaa, niin sama tässä sinkkuudessa :) kavereilla voi ja pitää puhua, kyl ne auttaa ja ymmärtää <3

  11. j*minaa sanoo:

    Näin instagramista sun julkasseen uuden postauksen. Olin melkein juosten tulossa lukemaan mitä oikeen oot kirjottanu :D
    Katoin tänää aijemmin videon missä oli semmonen poika ja se clippi kerto siitä kuinka helppoa ihmisen on feikata hymy, mut tunteita/tuntemuksii ei voi oikee millää feikata. Tuli tässä tätä kommenttii kirjottaes se video mieleen, koska se on JOTENKIN niin osuva sun tilanteeseen !
    Mutta kaikkia asioita ei saa EIKÄ pidäkkään lyhyen aikavälin aikana korjata, koska ne tunteet purkautuu sillon kun ne purkautuu ja ohjaa vaa elämässä eteen päin opettaen uusia asioita itestää sekä muista.
    Hang in there Sini !❤ kyllä se elämä sopivan aikavälin päästä hymyilee vielä sekä se herra X on lähempänä tulevaisuudessa kun uskotkaa -usko pois !

    • Sini sanoo:

      Jep, toi on totta, kyllä voi esittää että kaikki on ok, ja itse oon aina ollut mestari peittelee tunteita, ja kuten sanoin, myös itseltäni, mutta kyllä siellä pinnan alla kaikennäköisiä myrskyjä on. Mutta pakko sanoa, ei tää tilanne toivoton ole, kyllä mun kaverit piristää ja meillän on oikeasti hauskaakin, en onneksi anna tämän masentaa kokoajan :) kiitos <3

  12. Saara sanoo:

    Moi! En oo yleensä mitään kommentoija-tyyppiä, mut ny oli pakko. Erityisesti ku näin sun snäpit aiheesta. Haluan vaan sanoo, et tää kirjoitus oli aivan älyttömän rohkea. Uskon, et sanoit ääneen kaikki ne asiat mitä monet naiset ajattelee. Tässä on niin paljon juttuja, joihin voi samaistua ja uskon, että monelle on lohdullista kuulla, et joku muukin ajattelee näin tai kokee tämmösiä juttuja. Oli kyse miehistä tai ei, mut uskon et moni on kokenut olevansa henkisesti aivan poikki (myös täällä bingo), joten on tosi hienoo, et uskallat rohkeasti puhua siitä aiheesta ja myöntää sen. Jatka samaan malliin!! Näitä sun pohdiskelevia postauksia on oikeesti ilo lukee. :)

    • Sini sanoo:

      kiitos paljon! ja joo kyllähän tää jännitti ja kädet vapisi että mitä musta taas ajatellaan, ja samalla myönnän kaikille tutuille ja kavereille miltä tuntuu, kun nimenomaan normaalisti tälläiset asiat kertoo vain frendeille.

  13. jenny sanoo:

    Huhhuh, oon sanaton. Ihanku olisin lukenut omasta viimeisestä vuodesta.. ero avopuolison kanssa, jonka jälkeen yritin etsiä tyhjyyttä korvaavaa ihmistä tilalle, mutta päädyin lopulta viimeisimmän kanssa hukkaamaan itseni ja jouduin aloittamaan niin monen asian kanssa alusta. Jouduin jäämään jopa sairaslomalle, koska oma minäni hävisi jonnekin. Niin epäreilua kyllä, miten jotkut ihmiset voivat vaikuttaa niin syvästi ja täysin väärällä tavalla.. Kovasti tsemppejä sinne, kiitos kirjoituksesta! ”Ihanaa” kuulla, että muillekin on käynyt näin, tää on kyllä ihan helvtin persieestä!

  14. milla sanoo:

    Ihana teksti! Oot niin loistava kirjoittamaan! tsempit sinne ja suuri respect että julkaisit tälläisen tekstin <3

  15. pooh sanoo:

    en tiiä ootko kuullu tämmösen, mutta tuli heti mielee kirjotuksen jlk ”I dont care if I fall in love with a Devil, as long as that devil will me the way he loves hell.”

  16. Eve sanoo:

    Kiitti aidosta postauksesta ❤ Tiiän ton fiiliksen ja pystyn niin samaistuun, pari vuotta sit mulla oli samantyyppinen tilanne. Toi just on sinkkuudessa ihan paskaa, mutta mä tiiän et sullaki se unelmie prinssi on lähempänä ku arvaatkaan! Halit 💕

    • Sini sanoo:

      jep, ohan tää snadisti paskaa mutta onneksi on mullakin tässä ollut hauskoi kokemuksia sinkkuudessa niiden paskojen lisäksi :D

  17. j sanoo:

    Vitsi, oot rohkee ja upee nainen! Tää postaus oli super mielenkiintonen ja luin kyllä innolla ihan loppuun asti. Löysin niin paljon samaistuttavii kohtia ja fiiliksiä. Mulla on joku paha poika -syndrooma ja kerta toisensa jälkeen huomaan ihastuvani johonkin, joka saa mut loppujen lopuks tunteen itteni arvottomaks. Silti teen saman virheen aina uudelleen, ajattelen vaan et nautin nuoruudesta ja tartun hetkeen, vaikka oikeesti vaan rikon ja satutan itteeni ja kasvatan itelleni entistä kovempaa kuorta.
    Tuli pitkä kommentti, sori siitä:D Heräs vaa niin paljon fiiliksiä ja teki mieli vähän itekkin purkaa niitä.

    • Sini sanoo:

      joo kuule mulla on sama syndrooma, näitä virheitä on kyllä tullut koettua :D eiköhän tää tästä, ehkä joskus opimme, ja niiden hälytysvalojen vilkkuessa oppisi kääntymään tilanteista pois :) kiitos kommentista <3

  18. Emilia sanoo:

    En sano pahalla, mutta kuulostaa siltä että sulle saattaisi olla hyödyksi keskustella ammattilaisen kanssa sun fiiliksista ja jaksamisesta. Se voisi myös auttaa sua löytämään seuraavan suunnan elämällesi. Itsellä on myös hieman suunta hukassa ja käyn parin viikon välein juttelemassa hoitajalle ja se on auttanut tosi paljon, saa ihan erilaista näkökulmaa asioihin kuin esim ystäviltä. Mulla on myös hankaluuksia käsitellä tunteitani ja olen saanut myös siihen loistavia apukeinoja ammattilaiselta.

    Ja tähän loppuun haluan vielä sanoa, että arvostan tosi paljon sun rohkeutta avautua näin isoista jutuista. Tsemppiä jatkoon! <3

    • Sini sanoo:

      joo, käyn säännöllisesti psykiatrilla ahdistuksen takia, mutta nyt pitäisi varmaan taas nostaa käyntikertojen määrää, näin jennykin neuvoi. ei pelkkiä ennustajan ja frendien neuvoja, ja ei todellakaan vain pelkkää blogiin avautumista :) mä oon viel järki ajattelun takia super hyvä antaa neuvoja muille rakkausasioissa, mutta juuri toi että omia tunteita ja suhteita en sit osaa käsitellä ollenkaan :D

      kiitos paljon <3

  19. Lukijasi sanoo:

    Pystyn niin eläytymään tähän sun kirjotuksees. Mut muista,sä oot arvokas just noin,eikä sun pidä antaa kenenkään miehen mielipiteiden vaikuttaa siihen. <3 Tsemppiä sisko <3
    "Crying over a guy? Nahh, pick your head up princess.Your tiara is falling."

  20. Annika sanoo:

    Oh shit, sieltähän tuli jäätävä lataus tunnekuohua! Tosi hyvä kyllä, että lähtee purkamaan tota. Sulla ei ole ollut ehkä mikään paras käynnistys tälle vuodelle. Kuulostaa helvetilliseltä vuoristoradalta. On kyllä ihan saatanasta kaikki tapailu/parisuhdesotkut varsinkin jos vastapuoli sattuu olemaan total asshole.
    Ite tossa tilanteessa varmaan ottaisin etäisyyttä ja omaa aikaa. tekisin sellasia juttuja mistä tykkään. Urheilu on kyllä parasta lääkettä ja kaverit ofc! :)

    Mulla on aina ollut sellanen oma ”sääntö”, että baarista en itselleni miestä ota. Haluun ehdottomasti tavata jotain muuta kautta :D Kuulostaa ehkä typerältä, mutta jotenkin kaikki törpöt tuntuu löytyvän baarista ja niiku säkin mainitsit, niin niistä tyypeistä tietää heti, ettei se nyt oikeesti natsaa :D Elämä on ollu tän ansiosta balanssissa jo uskomattoman pitkään (*koputan puuta).. :D

    Kovasti tsemii ja koita saada mielenrauha takasin! Pidä tiukasti kii omasta itsestäsi. Oon iha peukut pystyssä että loppu vuosi sulla ois sata kertaa parempi!

    • Sini sanoo:

      no kyllä tuli :D parin voimasanaakin jälleen lipsahti tunnekuohuissa! joo urheilu ja frendit on kyllä se mitä tarvitsee, ihanaa kun kevätkin tehnyt tulojaan niin saanut ulkoilla paljon :) se on jännä, kun käytit tota sanaa vuoristorata, sitä tää nimenomaan on ollutkin, mutta en tajunnut olevani sen kyydissä kunnes se pysähtyi, eli vasta nyt lähiaikoina. jotenkin kun on siinä hetkessä ja elää ei tajuakkaan miten kaikki pyörii ja tunteet menee ylös ja alas :)

      mä en edes yleensä löydä näitä baarista, sehän tässä on hauskinta. tää yksi helvetin tapaus vaan :D ja en edes ollut kovinkaan humalassa kun tavattiin.. mut joo ehkä parempi ettei sieltä ei enää. (tai muualtakaan hetkeen)

      kiitos paljon <3 toivotaan!

  21. s sanoo:

    Sini, KIITOS että jaoit tän. Samaistun niin täysillä. Isot halit <3

  22. Jenny sanoo:

    Kyllä on niin helppo samaistua tähän tekstiin! Samanlaisia ajatuksia pyöritelly viime aikoina.

    • Sini sanoo:

      hahah todella monella tuntuu olevan, tehnyt tän postauksen myötä hyvää nähdä itsellekkin että en mä oikeasti ole ainut jonka kohdalle nää toivottamat kundit iskee :D <3

  23. VP sanoo:

    Tsemppiä! Tykkäsin paljon lukee tätä ja pääsi vähän sun fiiliksiin kiinni. Onneksi sulla on kavereita, joitten kanssa pystyt puhumaan näistä jutuista. Muista että et oo yksin, kaikilla on joskus vaikeaa.

  24. Rosa sanoo:

    Ihan mahtavaa, että sait kaiken purettua tänne. Mielenkiinnolla luin! Täällä toinen, joka aina sanoo kuinka nauttii sinkkuelämästä ja siitä, kuinka ei tarvii murehtia vaan voi tehä mitä ite tykkää ja silti samalla päänsisällä aattelee et jotain ehkä uupuu.. Täytyy kuitenkin vaan ottaa tästäkin ilo irti ja ajatella kaikki tapahtuneet kokemuksena ja ettii positiiviset niistäkin. Avaudu enemmän, älä anna niiden tunteiden tukahduttaa sua 💪

    • Sini sanoo:

      kiitos paljon! :) <3 joo oon nauttinut täysin rinnoin tästä sinkkuudesta (until now), mutta aina ei voi voittaa ja välillä se on tämmöistäkin :)

  25. Jeminaabea sanoo:

    Hei tosi siistiä että pystyit kirjottaa tänne aika avoimesti. Itekki oon sellanen tyyppi että kauhee muuri edessä ja harva siitä läpi pääsee.. Sen takia olen aika paljon samaa tyyppiä kun sä aina kun tapaan jonkun jätkän nii ehkä vähän tulee olee jotain mut sitten oon vaan niin kylmä ja välinpitämätön ettei sitä vaan jaksa kattoa.. tosin sen tahalleen yleensä teenkin että alan olemaan viellä ilkeämpi koska tuntuu että pääsee liian lähelle… Mutta joo halusin vaan tulla sanoo et tosi rohkeeta tulla tänne kertomaan oikeesti omia fiiliksiä, varsinkin kun löytyy aikamoinen muuri edestä.
    Ja sori teksti varmaa tosi epäselvää ja paljon kirjotusvirheitä XD

  26. L sanoo:

    Sini sä oot huippu tyyppi.

  27. Henna sanoo:

    Rohkeaa tekstiä. Varmasti jokainen sinkkuna ollut pystyy samaistumaan jollain tavalla tähän tekstiin. Tsemppiä!

  28. Tanja sanoo:

    Wau, paremmin et voisi edes asiaa kuvailla, on samat fiilikset täällä päin myöskin. Tuntuu että kaikki miehet voi olla ulkoapäin täydellisiä, mutta kun pitäis päästä henkiselle tasolle niin huomaa kuinka vääriä ihmisiä sitä aina elämäänsä löytääkin! Pieni breikki tekee hyvää kaikille, voi etsiä vähän itseään ja miettiä mitä oikeasti haluaa, keskittyä vähän itseensä ja tuntemuksiinsa. Mahtava postaus, ihanan rehellinen! Toivon sulle kaikkea hyvää.❤

    • Sini sanoo:

      juuri tuo, vaikka onhan tässä ollut pari vuotta breikkiä, niin kyllä oon taas sellaisen tarpeessa :D kiitos paljon <3

  29. sanoo:

    Ihailtavaa miten avoimesti sä pystyt kirjottamaan kipeistäkin asioista. Kyllä sä vielä sieltä nouset, kunha hoidat ittes ensin henkisesti kuntoon ja onneksi sulla on ystäviä tukemassa, tsemppiä! Olet ihana!❤

  30. Emma sanoo:

    AAMEN. Ah kiitos tästä postauksesta, tää kuvaa täsmälleen mun tän hetkisiä fiiliksiä. Kolme edellistä tapailuani on mennyt tismalleen niinkun sulla. Kolme kertaa oon ajatellu että tässä se nyt on: elämäni mies. Loppujen lopuks mua on vaan satutettu. Mut on jätetty ja se on vielä tehty todella epäreilulla tavalla, ilman selityksiä, ilkeesti. Oon miettiny että mikä vittu siinä on, minkä takia mulle käy näin, mikä mussa on vikana? Kaverit on yrittäny hokee samaa ”sä vaan aina ihastut vääriin tyyppeihin” mutku ei se vaan voi olla niin. En Mä mielestäni ihastu mihinkää tietyn tyylisiin ihmisiin. Viimeisimmästä ”erosta” on nyt kolme viikkoa. itkin pari päivää kunnes päätin että nyt riitti. Mun onnellisuus ei voi olla riippuvainen miehestä. Tai kenestäkään muustakaan. Jos en rakkautta saa osakseni nii etsin onnellisuuteni jostain muualta. Ton oivalluksen jälkeen elämä on tuntunut paljon helpommalta. Omaa onnea ei voi rakentaa kenenkään muun varaan. Täytyy vaan luottaa että se mr right tulee sitten kun on tullakseen ja mitä sitten jos ei tuu, elämässä on kaikkea muutakin :) täytyy vaan löytää se oma juttu mitä kohti mennä ja se tuo onnen. Ainakin haluan uskoo näin. MUTTA AH MÄ OON NIIN MIETTINY ETTÄ MUN TÄYTYY OLLA AINOA JOLLE KÄY KERTA TOISENSA JÄLKEEN NÄIN!!! Kiitos Sini ja tsemppiä <3

    • Sini sanoo:

      hahha nauroin kun luin caps lock osuuden! :D mun fiilikset myös, hei ei hätää, et ole ainut :D ja tosta ”tietyn tyyppinen mies”, niin ei se oikeesti mee niin, mulla nää kaikki oli todella erilaisia ulkoisesti, työpaikat,harrastukset ja luonteet kaikki. ainut sama asia oli, että ne olikin täysin pleijereitä :D ne myös pelasi peliä ihan eri tavoin, mutta lopputulos oli että halusivat loukata, tai ainaskin se, että ei kiinnostanut loukkaako. mutta kyllä, ei sitä onnellisuutta voi tai saa rakentaa kenenkään varaan, ja se pitäisi muistaa silloinkin kun on pilvissä sen ihastumisen keskellä. kiitos sulle ja tsemppiä sinnekin :) <3

  31. sr sanoo:

    Ihan ku olisin lukenu omia ajatuksia ja et uskokkaan miten paljon tästä sain imettyy vertaistukea. Kiitos. Oikeesti tuo kiitos tulee sydämmestä.

    En oo ikinä antanu miesten vaikuttaa omaan elämään mut tänä keväänä tuli turpaan pahasti ja koin ensimmäistä kertaa kunnon romahduksen tämmösestä asiasta . En ollu enää se kylmä jääkuningatar joka pysty ennen tommoset tilanteet kohtaamaan I dont care asenteella, koska ne ihmiset ei oo ollu niin merkityksellisiä itelle. Kaikista eniten oon vihanen itelleni miten paljon annoin yhden ihmisen vaikuttaa mun mieleen ja siitä on kärsiny nyt myös mun tulevaisuus kun keskittymisen pitäs olla ihan muualla, mutkun olo on surullinen ja niin helvetin hirvee et ei tääkään järkiajattelija pysty nyt järjellä tätä hoitamaan. mut samalla oon huomannu et hei on ihan okei puhuu tunteista ja myöntää tunteensa, helpottaa oloki. Jotekin niin pystyn fiilata noita sun ajatuksia et piti tässä näköjään itekki avautua. :D Hurjasti tsemppiä loppu kevääseen, kyl täältä noustaan 10x vahvempana.

    • Sini sanoo:

      no kyllä toi sunkin kommentti oli kuin omasta suusta :) hyvä jos auttoi, kiitos sullekkin <3 ja nimenomaan, monta kertaa vanhvempana :') <3

  32. Mervi sanoo:

    Tää teksti iski kovaa, surullisuutta täälläkin. (kiitos rohkeasta tekstistä <3)

  33. L sanoo:

    Siis niin mahtavaa että kirjoitit tän!! En olis ikinä uskonu, etkä varmaan säkään että mä (ja mahdollisesti joku muu myös) koen täällä just samoja fiiliksiä viimeisen kolmen vuoden ajalta pitkän suhteen eron jälkeen. Oon hämmentynyt miten samoja ajatuksia kyseiseen aiheeseen liittyen meillä on, niinku olisin omaa ajatusmaailmaani tekstinä lukenu. Enkä silti olisi sitä itse näin hyvin osannu sanoiksi pukea. Ja totta, karkuun lähteminen ei tosiaan auta lopulta mitään, on vaan oltava rohkea ja tartuttava härkää sarvista. Ja kantapään kautta oppii parhaiten. Tsemppiä suunnan etsimiseen! Oot rohkea <3

  34. Nimetön sanoo:

    Todella rohkea teksti! Harva nainen pystyy tuohon <3

  35. Anonymous sanoo:

    You attract what you project….

    • Sini sanoo:

      niin, anonyymien on helppo sanoa….

      Mutta, kyllä, olen osittain samaa mieltä, vaikka sä ton ilkeyttäs sanoit. kyllähän mäkin tapailin noita miehiä ja kiinnostusta ei löytynyt enempää, ehkä saan nyt saman omalle kohdalle. mutta mä en kyllä yhtäkään kundia kohdellut tai pelannut samalla tavalla miten mua :)

      • Ylempi sanoo:

        Siis ymmärsit ihan väärin! Toi sanonta ei liity tohon mitenkään :) mutta että susta kiinnostuu just semmoset miehet mitä sä itse tuotat.. ei tätä suomeks pysty kääntään mutta googlaa :)

  36. Essu sanoo:

    Ihan ku oisin lukenu omia fiiliksiä/tunteita/mietteitä viime kesältä/loppuvuodesta! Oon ja oon ollut hyyyyvin pitkään samassa tilanteessa kuin sä, sinkkuna pitkään ja ihastuksia jotka oikeesti iskisi syvälle tosi harvoin. On tuntunu että oon yksin asian kanssa, kun kavereilla ei oo samaa tilannetta välttämättä ikinä ollut, siks oli tosi ihana lukea sun postaus ja sun fiiliksiä ja ajatuksia asiasta :-) eli iso kiitos tästä, että jaoit näin henkkoht asian!

    • Sini sanoo:

      kiitos paljon, ja tsemii sinnekkin <3 et todellakaan ole yksin :D varsinkin jos luet vielä näitä kommenttejakin!

  37. Ritta carolina sanoo:

    Ihana postaus ❤ pistin sinulle viestiä ig:ssä, toivon, että kävisit kurkkaamassa yksityisviestini ig:ssä 😘

    • Sini sanoo:

      kiitos paljon! <3 joo kaikki kansioni on vähän räjähteneet käsiin tän postauksen myötä, yritän mahdollisimman nopeasti käydä tsekkaa :)

  38. Elpa sanoo:

    i know the feeling, hyvä sini! Koita jaksaa💪

  39. aa sanoo:

    En ikinä, siis ikinä kirjota kommentteja mihinkään blogiin, mutta nyt on pakko, koska en voi uskoo kuinka avoimesti uskallat avata näitä tunteita, varsinkin sen jälkeen kun oot ottanut just turpaan suhdegameissa niin pahasti. Ei tuu mieleen montaa ihmistä kuka olis noin ROHKEE ja VAHVA ja mä en edes tunne sua irl :D vaatii nimittäin helvetisti pokkaa avata tälläsiä asioita somessa ja altistaa ittensä noiden kaikkien epäonnistumisten jälkeen vielä toisten arvostelulle. Vaikka nyt tuntuu ihan helvetin paskalta, niin kyl oikeesti elämä rupee hymyilee taas pikkuhiljaa ja asiat menee paikoilleen pala palalta just niinku niiden kuuluukin. Ärsyttää ees sanoo nää sanat kun toi on maailman kliseisin asia mitä voi sanoo ja varmasti vituttaakin aina tän kuullessaan :D, mutta se on vaan niin totta ja omassa elämässä niin monta kertaa todennut sen menevän just niin! Siinä voi kestää hetki ja siinäkin välissä voi tulla uutta paskaa niskaan, mutta sit kun se hyvä osuu kohdalle niin se tuntuu kahta paremmalta kun aiemmin. Lisäksi sun äitis on sanonu viisaimmat sanat _ikinä_, täytyy olla rehellinen ITSELLEEN. Se kiteyttää kaiken tärkeimmän ja sillon ku on rehellinen itselleen tekee parhaimmat oivallukset elämässä. Samalla kuitenkin se on kaikista vaikeinta olla rehellinen itselleen, koska sillon joutuu kohtaamaan ne elämän kaikista vaikemmat asiat päin naamaa. Ite ainakin helposti syyllistyn siihen, että vaikeiden asioiden edessä yritän unohtaa ja siirtää ne asiat sivuun, koska ne tunteet tuntuu niin saatanan pahalta kohdata. En oo esim vieläkään reilu viiden vuoden jälkeen pystynyt rehellisesti ja avoimesti käymään läpi tiettyjä vaikeita tunteita jotka johtuu läheisen ihmisen kuolemasta. Lopuks haluun viel sanoo, että mun mielestä ei oo mitään noloa myöntää tunteita ja sanoa olevansa surullinen ja paskana. Päinvastoin, vaan rohkeet ihmiset niinku sä pystyy tekeen niin! Tsemppiä <3

    • Sini sanoo:

      no kiva että nyt jaksoit kommentoida :D nojoo tässä tilanteessa oli kyllä poikkeuksellista se, että tää tilanne on kokoajan päällä vielä.. eri asia olisi, jos jakaisi nää jutut ja tunteet kun pöly on laskeutunut ja ne kaikki olisi käsitelty, mutta kuten tekstissä sanoin, oon niin loppu ettei ees kiinnosta enää. ja tavallaan noiden kenenkään mielipiteillä ei enää ole vittuakaan väliä :D mutta joo, on se kliseistä, mutta kyllä mäkin uskon että kaikella on tarkoitus ja jossain vaiheessa palaset loksahtaa paikoilleen :) kiitos paljon sulle <3

  40. M sanoo:

    Herrajumala miten hieno ja aito teksti! Lueskelin tätä täällä kyyneleet silmissä ja on pakko sanoo et oot tosi vahva ihminen, mutta välillä se vahvuus ei enään riitä ja sillon käy niinku sulle on nyt käyny! Sä oot ollu liian vahva, liian pitkään. Mä en sua tunne ja seurailen vaan somessa, mutta siis jos vaan mulla olisi mahdollisuus niin tulisin sinne ja tekisin kaikkeni että sulla tulis parempi fiilis! Ja oikeesti nää sun tunteet on niin yleisiä, että et tosiaankaan oo näiden asioiden/tunteiden kanssa yksin. Mulla on itellä tosi vaikea jutella näitä syvempiä asioita kenenkään kanssa, mutta mä menisin ehkä sun tilanteessa ainanki kerran puhumaan jonkun ulkopuolisen/ammattilaisen kanssa ja katsoisit joko siitä olisi edes vähän apua. Muuten koitat nyt vaan tehä niitä asioita mistä oikeesti tykkäät ja täytät sun elämäs niillä!

    Sekava kommentti mutta sä todellakin onnistuit myös saamaan mun pään ja ajatukset sekasin…

    Oot mahtava Sini ja toivon sulle kaikkea hyvää <3

  41. Lotta sanoo:

    Joskus oon lukenu paljon toisten blogeja mut nykyään oon menettäny siihen innon ku moni tekee youtube videoita ja snäppää ja tä on itseasiassa eka kokonainen postaus jonka oon sulta koskaan lukenu (vaikka muualla aktiivisesti sua seuraankin). Ja tän lukemisen jälkeen voin kyllä rehellisesti sanoa, että tuun lukemaan jatkossakin. Ihanan rehellistä ja avointa tekstiä, pystyin samaistumaan sun tunteisiin omien tän hetkisten ajatusten ja kokemusten kautta, vaikka olen oikeastaan täysin erilaisessa tilanteessa kuin sä. Hullua. Johtuu ehkä siitä,että olen myös jokseenkin surullinen ja etsin jollain tapaa suuntaa elämälleni. Oot kyllä yksi parhaista kirjoittajista, joihin oon koskaan törmännyt. Kiitos, että julkaisit tämän ja sait herätettyä ajatuksia. Tsemppiä sulle jatkoon ! ❤

    • Sini sanoo:

      kiitos paljon sulle, ja tervetuloa lueskelemaan bloginkin puolelle :’) <3

  42. Kia sanoo:

    Fiilan täysin suo ja koita pärjäillä❤️❤️

  43. m sanoo:

    Tää oli niin virkistävä ja rehellinen ja rohkea postaus kaiken sen keskellä mitä blogit on nykyään! Ja en tarkoita virkistävä siinä mielessä että haluaisin sulle huonoa oloa tai nauttisin siitä siis, päinvastoin, toivottavasti saat kiinni siitä mitä meinaan.

    En yleensä ikinä jaksa kommentoida blogeigin, nyt jaksan. Sun pitää ensin itse 100% uskoa että ansaitset olla onnellinen. Oot rohkee ja toivon sulle hyviä asioita!

  44. Iidu sanoo:

    Siis nii samoi fiiliksii! Pitkä suhde takana ja sen jälkee tuntui, että alat löytää sen zenin ja alat olla oma ittes. Miehet oli vähä semmosii et tiiät et kukaan ei oikeest kiinnosta. Sit päästät jonkun sun lähelle ja päätät et okei heittäydyin ja luotan täysii. Sillon just sattuu ihan pirusti ja ootki yhtäkkii hukassa kaiken kaa ja motivaatio saada kaikki kasaan on hävinnyt. T. Vesimies :,,))

    • Sini sanoo:

      hahah me vesimiehet ollaan kyl mahdottomia, se on varmaan just se luonne joka antaakin tapahtua näin.. mutta hyvä puoli on, että pohjalta ei voi kun nousta ylöspäin :) <3

  45. Hanna sanoo:

    Hyvä teksti! Kirjoitat niin aidosti ja rehellisesti!! Ja jep fiilaan sua täysin..

  46. Salla sanoo:

    Apua! Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa tekstiä. Tavallaan lohduttavaa kuulla etten ole ainoa sinkku jol on tollaset fiilikset vaikka eihän tätä toivois kenellekkään, ”sinkkuna” ei oo aina niin helppoo kun voisi luulla, tulee usein huomaamatta särjetyksi vaikka omasta aloitteesta suhteet loppuisikin 😟

    • Sini sanoo:

      nojoo lupaan ettet ole ainut! jep näinhän se on, hyvät hetket ja huonot, ihan niin kuin parisuhteissakin :) tsemiä sinnekkin <3

  47. Miumiu sanoo:

    Kuulostat ihan multa pari vuotta sitten. Olen itse kohta 30, mutta 25-v minä sekoili miesten kanssa ihan huolella. Mulla oli 22-vuotiaaksi ollut pitkä parisuhde joka sitten meni lopulta mönkään, ja tuntuu että vähän sekosin siitä erosta… Melkein joka kuukausi oli joku uusi, ja ne oli aina mulle ihan vääriä. Välillä oli pari lyhyempää suhdetta. Milloin olin jätkien perässä muuttamassa Kanadaan ja what not. Yksi aborttikin mahtui mukaan. Muutaman kerran sain kuulla että olin varattujenkin kanssa tietämättäni säätänyt.

    Mun äiti sitten piti mulle pitkän saarnan, kuinka tuhoan vain itseäni ja elämääni. Miesten takia olin siirtänyt opiskelujen aloitusta ym. Että nyt on aika oppia olemaan oikeasti yksin. Ihan totaalinen mieslakko. Ja juu, se tarkoittaa, että miehiin ei pidetä mitään kontaktia. Täysselibaatti. Ei Tinderiä, ei mitään nettitreffejä, ei baarissa käyntiä. Itse ei puhuta muille kuin kaverimiehille.
    Puoli vuotta. Kyllä, puoli vuotta.

    Olin siinä vaiheessa sekoillut sinkkuna 3,5 vuotta ja saanut palkaksi täysin pirstaleisen sydämen. Päätin kokeilla. Ottihan se alkuun hiton koville, ettei ollut edes seksiä. Ei mitään flirttiä, ei mitään. Nada.
    Mut mä opin. Mä opin oikeesti viihtymään itseni kanssa yksin, mä opin että mä en tarvitse miestä ollakseni onnellinen tai pärjätäkseni elämässäni. Mä opin että mulle seksi ilman tunteita on paskaa. Mä opin että mun ”miestyyppi” oli ollut paljon ulkoisia kriteereitä ja sisältä pelkkää paskaa. Mä opin, että mä olin aina lähtenyt suhteeseen ihan liian nopeasti.

    Moni luulee, että noi asiat on itsestäänselvyyksiä. Että ”totta kai noi pitää ymmärtää ja tiedostaa”. Mäkin luulin helvetin pitkään, että mä kyllä tiedän ja osaan. Että miehissä vaan on vikaa.
    Totuus on, että et sä tiedä etkä sä osaa, ennen kuin sä pidät taukoa ihan kaikista suhteista ja katsot helvetin tarkkaan sinne peiliin. Vika on sussa. Sä houkutat itse ne väärät miehet sun luo. Universumi tulee antaan sulle saman oppitunnin uudestaan ja uudestaan, kunnes sä ymmärrät mitä sun kuuluu tästä oppia.

    • Sini sanoo:

      Nii, kuten tekstissä sanoin, en todellakaan syytä vain näitä miehiä :) en tiedä kuinka ahkeraasti oot seuraillut mua, mutta oon ollut nyt 2,5v sinkku, ja siihen on kuulunut yksi pidempin tapailusuhde, pitkä tauko ihan yksin (puolisen vuotta), merkityksettömiä suhteita ja sit näitä joilla on enemmän merkitystä. itse koen tän ehkä enemmänkin silleen, että olen nyt pitkän suhteeni jälkeen kokenut vähän kaikkea mitä tähän sinkkuuteen kuuluu. olihan mulla tossa semmoinen puoli vuotta että oli hyviäkin tyyppejä, ne ei vaan olleet ne oikeat mulle :)

  48. Pipsa sanoo:

    Hienoa että uskalsit avautua näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Tsemppiä jatkoon <3

  49. Pirkko sanoo:

    Moi! En oo kauheesti lukenut sun blogia, mutta snapissa seurailen! Nyt löysin tämän postauksen ja WAU! Oot super hyvä kirjottamaan <3 Vaikutat tosi ihanalta ja aidolta ihmiseltä! Tsemppiä :) Kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin :*

  50. Marju sanoo:

    Miten helvetin itsekeskeinen ja helpolla elämässä selvinnyt aikuinen lapsi… Huh huh. Ehkä vastaus sunkin ongelmiin olis opetella olemaan yksin, se että on moderni nainen ei tarkoita että täytyy pyrkiä uimaan jokaisen hyvännäköisen miehen housuissa.

    Ja se, että odotas kun elämä todella kolhii sua, tulet nauramaan itselles että oot joskus kuvitellut miessotkujen ja sinkkuelämän olevan näin rankkaa. Käyt sääliksi, ollaan saman ikäisiä ja olet ihan jossain yläastekuvioissa – toisaalta olen kateellinenkin, antaisin mitä vaan jos elämäni suurimmat murheet pyörisi penisten ympärillä.

    • Sini sanoo:

      Epäilen kommentistasi, että et ole kovinkaan vakituinen seuraaja. Opetella olemaan yksin? Elämä kolhii mua? suurimmat murheet penisten ympärillä?

      Mä olen ollut erittäin pitkässä ja vakavassa suhteessa melkein koko teini ja aikuiselämäni (nyt olen 28v). Eiköhän siinä tullut opittua yksi jos toinenkin asia parisuhteessa olemisesta. Olen myös ollut jo jonkun aikaa yksin. Oikeastikin yksin, ilman mitään säätöä, ilman näitä ”peniksiä” ja osannut nauttia siitäkin. On myös ollut rankkaa, se että sä et siitä tiedä, ei tarkoita etteikö olisi ollut vaikeuksia, ja nyt puhun asioista, jotka ei liity millään tavalla parisuhteisiin. Ne ei nyt vaan sattumoisin liittyneet tähän postaukseen millään tavoin. Mutta eiköhän meitä jokaista elämä ole kolhinut, ja ei tämä ole mikään kilpailu, että onko mua vai anonyymia lukijaa se kolhinut enemmän.

      ja suurimmat murheeni. jos yhtään olisit perehtynyt esimerkiksi tähän blogiini, ei ne miehet ole todellakaan suurimmat murheeni. mutta tämän postauksen aihe nyt oli ne miehet, ja kerroin tunteistani sillä elämän osa-alueella. kyllä, ihmiset saavat tuntea ja kertoa niistä tunteista jos haluavat, ei se tarkoita että se olisi ainut asia elämässä.

      sun ehkä käy mua sääliksi, mutta hei arvaa mitä. sun ei tartte olla niin kuin mä. mä sentään ymmärrän, että ”moderni nainen” ei todellakaan ole lokeroitavissa ja meitä on joka lähtöön, kaikkien ei tarvitse olla niin samanlaisia, ja kuule, mun ei todellakaan tarvitse olla niin kuin SÄ, tai sun käsitys siitä millainen naisen pitäisi olla.

  51. Kristiina sanoo:

    Pelottavaa miten sullekki on käynyt samallailla ku mulle! :D erosin mun poikakaverista, ku sain tietäää et se oli pettäny mua. Sanoin kavereille et oon ihan kunnossa (kai koska olin olevinaan kans niin jääkuningatar:Dd). Oikeastihan mä vaan join eron jälkeen..tai siis tuli just sopivasti paljon tapahtumia missä käytii kavereiden kanssa juomassa. Mä aloin sinkkuna kans säätämää tai jotai jätkien kans. Pojat vaihtu vähän väliä ja se ei ollut yhtään mun tapasta. Jossai vaihees tajusin et nyt pitää laittaa stoppi tälle kaikelle ja rauhottua. Saada oma elämä kuntoon.
    Ei mennyt kuin viikko tosta päätöksestä ja mä törmäsin jätkään, johon ihastuin samantien. Siinä vaiheessa en edes ajatellut mitään, että ”ainiin piti rauhottua”! Kaikki vaa meni nii hyvin ja tadaa nyt ollaa oltu vuosi yhes ja oon onnellinen <3 :) "se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa"

    • Sini sanoo:

      jep, samassa veneessä olen kun säkin tolloin :/ mutta ihanaa hei sulle, ja tiedän, kyllä mä lyödän sen sit kun aika, se ei vaan ole vielä :D kiitos <3

  52. HS sanoo:

    Tänmöiset kirjotukset on parhaita! Niin aitoja ja pystyy hyvin samaistumaan. Tsempit sinne ❤️

  53. Jessih sanoo:

    Upeaa, että uskaltauduit avautumaan tänne monille monille tuntemattomille. Ei voi muuta kuin arvostaa sua tosi suuresti, oot huippu! <3 Muista aina, että vaikka saisitkin lokaa niskaan, on meitä ymmärtäviä lukijoitakin täällä paljon! Tsemppiä hurrrrjasti jatkoon! Kyllä kaikki kääntyy parhain päin. :)

    • Sini sanoo:

      joo, te ootte kyllä parhaita, täältä kommenteistahan sen jo huomaa! :) kiitos <3

  54. Jonna sanoo:

    Aivan super postaus sulta ❤ iso kumarrus että ukslasit puhua sinkku elämästä ja sen varjopuolista, koska harva sitä todellisuutta uskaltaa avata. Monesti törmää siihen, kuinka yksineläjät ovat muka kuutamolla ja hirveitä antautujia, vaikka harva tajuaa sitä että se on tasapainottelua isojen tunteiden kanssa. On se vahva itsenäinen nainen, joka pärjää ja sitten se sirpaleinen naissielu, joka kaipaa kosketusta ja läheisyyttä. Mut anyway oot ihan super nainen!!!!! 👊🏻

    • Sini sanoo:

      hahah no oon mä ollut tota ensimmäistäkin :D mutta juuri se, se on sitä, ja välillä menee huonommin, ja myös kaikkea niiden molempien väliltä :’) kiitos paljon <3

  55. Elsa sanoo:

    Siis tää on ku olis lukenut jotain sinkkuudesta kertovaa kirjaa!! Täysin brutaalisen rehellisesti toit fiilikset esille, tähän pystyi samaistumaan niin hyvin, fiilaan sua todella paljon… On se vaan sanottava et miehet on yks elämän huumeista, hyvässä ja pahassa. Se miten toiset ihmiset pystyy vaikuttaa omiin tunteisiin on uskomatonta, vaikka pintapuolisestikkin koittaa kieltää sitä! Ihan huippu teksti, oot huippu nainen keep going❤️

    • Sini sanoo:

      hahah ihanaa :D juuri viikonloppuna puhuttiin kun mulla oli painkiller paita päällä, että mihin kaikkeen se voi viitatakkaan. nappi, miehet, alkoholi, paras ystävä, harrastus :) mutta joo, kyllä ne vaan vaikuttaa, vaikka ei aina pitäisi antaa… mutta kyllä elämä on makeeta, myös sillon kun huomaa että osaa tuntee, hyvässä ja pahassa :) kiitos paljon <3

  56. Mari sanoo:

    Miten osukin tähän saumaan et löysin tämän sun kirjotuksen. Muutin viime vuonna loppuvuodesta vieraaseen kaupunkiin ja vannotin, että en rupea tapailemaan ketään miestä…Noh vietin 1,5kk villiä sinkkuelämää ja sitten tuli tämä mies vastaan. Oltiin heti, kun oltais aina tunnettu toisemme ja vaikka nähtiin harvoin niin siinä oli sitä jotain. Oltiin varattu matkoja ja suunniteltiin kesää. Sitten 4 kuukauden jälkeen tein pikku salapoliisin työtä ja hetkessä sain selville, että mies oli samaan aikaan tapaillut toista naista. Tai nyt jälkikäteen ajatellen niin mä taisin olla se toinen nainen. Itkut on (ehkä) itketty ja nyt saa taas villi sinkkuelämä jatkua 💪 Ennen tätä miestä niin opin edellisestä suhteestani niin kantapään kautta, että miesten perään ei todellakaan kannata jäädä itkemään. Leuka pystyyn, korot jalkaan ja ulos pitämään hauskaa 💁

    • Sini sanoo:

      hahah jep, kuule täällä oli vähän niiku sama homma :D ja siinä olet oikeassa, niiden perään ei kannata itkeä! mulle oli nyt hyvä että tiedostin edes itse, että mikä tässä nyt mättää, ja että se on nimenomaan tuo mies, mut nyt kun on pari päivää itkuja tullut, niin aika laittaa katse eteenpäin. surua saa ja pitää tuntea, mutta siihen on aina vaan paras käyttää mahdollisimman vähän aikaa, jos mies on semmoinen, joka ei niitä kyyneleitä ansaitse :) juuri näin ;) <3

  57. Milla sanoo:

    Tuntuu oudolta, miten 10 vuotta vanhempi henkilö voi olla niin paljon samassa elämäntilanteessa, kuin itse. Oon yrittänyt kirjoittaa tähän nyt jotain fiksua mut en voi enää sanoo mitään ku tuntuu että sanoit jo kaiken. Tsemppiä Sini <3

  58. Hammi sanoo:

    Voin niin samaistua sun fiiliksiin!

    En ole koskaan seurustellut kunnolla, koska en ole tavannut sellaista ihmistä, joka haluaisi jäädä mun elämään. Oon aina se, joka välittää enemmän ja sitten jätetään. Ikää mulla on vasta 22 vuotta, mutta väkisin herää ajatus ”mikä mussa on vikana”.

    Mulla on muutenkin ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä elämässä, niin ollaan myös tätä asiaa puitu ammattilaisen kanssa. Hänen mukaansa vedän puoleeni narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä, koska isäni on paha narsisti. Samalla tavalla siis kuin alkoholistien lapset hakeutuvat alkoholistien seuraan… Nämä tyypit luulevat, että voivat muokata musta juuri sellaisen kuin haluavat. Lopulta he sitten lähtevät, kun huomaavat, että multa löytyy oma tahto.

    Tsemppiä Sini! En tiedä lohduttaako, mutta meitä on täällä muitakin <3

    • Sini sanoo:

      ihana kommentti kiitos <3 joku laittoikin mulle viestiä, että epäilee kundeja narsisteiksi, mutta mun mielipide, että ei nää mun miehet ole olleet, ovat vaan pelimiehiä... mutta tsemii sinnekkin, ja hyvä ettet oo antanut näiden miesten viedä sun omaa tahtoa :) <3

  59. Vilma sanoo:

    WAU! Ei voi oikeen ees muuta sanoa. Ihanaa lukea välillä treffailun ”huonoistakin” puolista kun kaikki ei todellakaan aina ole yhtä pumpulilla tanssimista. Oot kyl ihan mahtava <3

  60. Sanna sanoo:

    Itsellä kesti kauan oppia, että vahvuus ei synny tunteiden kieltämisestä vaan aitoa vahvuutta on nimenomaan myöntää kaikki tunteet, että jonkun käytös tuntuu pahalta jne. Näin asioissa pääsee eteenpäin, muuten tunteet patoutuu ja tulee jossain vaiheessa ”romahtamisena” vastaan. Sulla on suunta tosta vaan ylöspäin, jossain vaiheessa voit jo tuntea kiitollisuutta, että elämä pakotti sut pysähtymään. <3

    https://hidastaelamaa.fi/2016/05/henkista-vahvuutta-kovaa-ulkokuorta-7-merkkia-helpottamaan-tunnistusta/

  61. Tiia sanoo:

    Ihanan aito teksti, paljon tsemppiä sinne!<3

  62. Heini sanoo:

    Huikee teksti❤️

  63. Tanja sanoo:

    Luin koko tekstin ja tsemppiä sulle tosi paljon!💕

  64. Tiittuli sanoo:

    Tää teksti oli kyllä just niinku omasta elämästä. Ite olin samanlaisessa tilanteessa aikoinaan ku päätin lähteä puoleks vuodeks ulkomaille reissailemaan… Ennen koko reissua tapailin tyyppejä aivan päättömästi ja ikäänkuin ajankuluna, ja tottakai siinä vaiheessa kun päätin et ”tää saa olla viimeinen” tapasin sellasen ihmisen josta oikeesti välitin. Oma valintani oli kuitenkin lähteä reissuun kaikesta tästä huolimatta ja seuraavat puoli vuotta sainkin satunnaisia viestejä tältä tyypiltä ja kysymyksiä siitä milloin palaan Suomeen. Tästä kaikesta huolimatta reissuun lähteminen oli yksi mun parhaista päätöksistä ikinä :)
    Kun sitten puolen vuoden jälkeen tulin takasin sama tyyppi oli taas yhteydessä ja tavattiin, kerran. Reissu ja omien fiilisten tunnustelu oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja minkäänlaista kipinää ei enää mun puolelta löytynyt. Tyypin mielestä mä olin koko jutussa se tunteeton osapuoli, mutta lopulta olin ihan tyytyväinen et homma tyssäsi alkuunsa. Nykyisessä parisuhteessa oonkin ollut onnellisempi kuin ikinä, joten näin jälkikäteen onkin ollut ihana huomata, että hyvää kannatti odottaa ja jättää jälkeensä kaikki vaan ihan ok-tyypit. Oman parhaan tavoittelussa ei munkaan mielestä oo mitään väärää! :) Tsemppiä sulle.

    • Sini sanoo:

      Kiitos kommentista, joo kyllä tässä on tullut mietittyä että kyllä perhosia pitää olla vatsa tä’ynnä ja itseään ei saa muuttaa ollenkaan, kyllä se oikea sieltä tulee :)

  65. - sanoo:

    Oot ihan älyttömän vahva ja rohkea nainen! Oon oikein kateellinen kun itse en ole lähellekkään yhtä vahva :D
    Tosi paljon tsemppiä sulle! Se oikea tulee vastaan kun sitä vähiten odottaa :)

  66. riikka sanoo:

    Feel you! Samanmoisia tunteita ja kokemuksia oli itelläki sinkkuelämässä😐 tsemppiä, hyvä teksti🙂

  67. Linda sanoo:

    Kiitos että kirjoitit tästä, itku tuli kun tuntui että lukisin kohtauksia omasta elämästä. On lohduttavaa kuulla että muutkin käy läpi samoja juttuja ja fiiliksiä. Paljon tsemppejä, vahvat naiset selvii aina. <3

Kommentoi