ANANAKSEN VINKIT REPPUREISSAAMISEEN

15.11.2016
Saitte aiemmin kysyä multa vinkkejä reppureissaamiseen Aasiassa, tai mitä haluatte mun kertovan. Paljon kyselitte yksittäisistä kohteista, ja teen joka paikasta vielä omat postaukset, ja huomioin nekin kysymykset, mutta tässä on nyt mun omat henkilökohtaiset vinkit.
Joku toivoi reppureissaamisen ABC, ja koitin sen toteuttaa, mutta meni liian väkinäiseksi koittaa keksiä kirjainten mukaan vinkkejä, niin nyt periaatteessa teen sen, mutta joissain kirjaimissa useampi vinkki, ja joissain ei ollenkaan. Monessa vinkissä olen ottanut enemmän huomioon naiset, että mahdolliset mieslukijat älkää ihmetelkö :D Halusin myös tehdä tästä mahdollisimman kattavan oppaan ja vastata jokaiseen teidän kysymykseen, joten todella, todella pitkä postaus tiedossa.
Tähän postaukseen myös liitin JÄÄTÄVÄN määrän kuvasatoa, toivottavasti nämä kuvat saa teidät yhtä hyviin fiiliksiin kun sai minutkin näitä muokatessa, ja ehkäpä herättää yhtä paljon matkakuumetta. Here we go!

Asenne – tää on oikeasti aika tärkeä. Näissäkin kuvissa näätte paljon turkoosia vesiä ja leppoista meininkiä. Reppureissaaminen on paljon muutakin. Lennot on lähestulkoon aina myöhässä, busseissa saa hikoilla ja venematkat saattavat olla pidempiä kuin Finnairin suorat lennot Helsingistä Bangkokiin. Sää olosuhteet on muuttuvat, välillä tuppukylissä saa vatsa kurnien etsiä paikkaa josta saa ruokaa, puolet vaatteista rinkassa on kosteita. Laittautuminen on turhaa, meikit valuu pitkin poskia sekunneissa kuumuudessa ja tukka on aina räjähdys. Kulttuurit tuolla päin on kovin erilaisia, ja pitää muistaa että itse on siellä vieraana. Mutta itselläni nämä asiat ei vaikuta, vaan rakastan tätä meininkiä. Mutta kantsii miettiä, kuinka mukavuudenhaluinen on ihmisenä, varsinkin kun reissut kestää kuitenkin monilla monta viikkoa. Asenteen kannalta sanon myös, että kannattaa tutustua uusiin ihmisiin aina kun siihen on mahdollisuus. Tuolla oppii niin paljon ihmisiltä, muilta turisteilta ja paikallisilta. Mun hauskimpiin muistoihin tuolta päin maailmaa kuuluu aina ystävän lisäksi joku ulkopuolinen.

Bilettäminen – tätähän moni nuori menee sinne tekemään. Mä en ole kertaakaan juonut itseeni humalaan Aasiassa, aina otettu maksimissaan parit. Ollaan myös vältetty nimenomaan sellaisia turistimestoja, joissa bailataan yöhön asti, tai korkeintaan otettu hotelli rauhallisemmalta alueelta. Huumeet ovat monessa paikassa erittäin kiellettyjä, ja niistä tulee erittäin kovat sanktiot, joten vaikka niitä olisi tarjolla, kannattaa miettiä kahteen kertaan onko sen arvoista. Joissain paikoissa alkoholia ei näy melkein ollenkaan, esimerkiksi Kuala Lumpurissa on yökerhoja, mutta ne ei näy ulospäin, vaan niistä pitää tietää etukäteen. Viina on halpaa, esimerkiksi drinkit, mutta viini saattaa olla monissa paikoissa jo aika hintavaa. Sitten taas on paikkoja, missä on lepsumpaa, esimerkiksi Gilin saarilla sienet ovat laillisia. En nyt todellakaan suosittele kenellekään huumeiden käyttöä, vaan toisinpäin, että vaikka monessa paikassa oltaisi rennolla asenteella monissa asioissa, noissa kannattaa olla tarkkaavainen.
 
Budjetti – tätä kysyttiin todella paljon. Paljonko mulla menee näihin reissuihin rahaa? Mun mielestä suoraa vastausta ei tähän ole, sillä riippuu monessako paikassa käy, ja millaisissa majoituksissa on. Plus kuten oon sanonut, me ollaan välillä menty kämäsissä mestoissa, ja sitten pari kertaa oltu hienommissa paikoissa. Eri maissa on eri hintaluokkaa, ja riippuu millä taittaa välimatkat. Kysyttiin, onko enempi aina parempi, niin periaatteessa joo, aina kannattaa varautua yllättäviin menoihin, mutta esimerkiksi luottokortti auttaa tällaisessä. Ilman sellaista en suosittele matkustamaan, sillä moni hotelli esimerkiksi vaatii sellaisen takuuksi. Kuitenkin, tiedän monen olleen kuukauden reissussa ja rahaa palanut paikan päällä vain tonni, mutta helposti voi mennä tuplasti tuo, riippuen matkakohteista ja monessako paikassa käy. Hotelleista ja ruokailusta lisää myöhemmin postauksessa. Kuitenkin ihan eri budjetilla pärjää kuin täällä päin maailmaa, yleisesti kaikki on huomattavasti edullisempaa.

 
Ennen lähtöä – pari asiaa, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen matkustamista. Kun suunnittelet reissua ja maita joissa haluatte käydä, selvitä millaiset viisumit tarvitset. Esimerkiksi Kiinan viisumia pitää hakea etukäteen, mutta suurimpaan osaan paikkaan viisumilaput jaetaan ja täytetään lentokoneessa, ja myönnetään vasta maahan saapuessa. Joissain maissa myös vaaditaan, että lähtölippu on ostettu jo ennen maihin pääsyä. Pari kertaa ollaan lentokenttien wifien kaa sählätty ja osteltu lentoja, jotta saadaan edes tehtyä lähtöselvitys seuraavaan kohteeseen. Tämä käytäntö mm Baliin lentäessä. Kannattaa selvittää, kauanko paikoissa saa olla turistiviisumilla. Monethan lentelee halvoilla lennoilla päiväksi pois kohteista, ja palaa saman tien takaisin, ihan vain päivittääkseen viisumin. Jo kotona kannattaa tehdä kopio omasta passista, joka kannattaa myös laminoida. Jos matkustat kaverin kanssa, kantakaa toistenne kopioita, näin jos koko laukku katoaa, niin toisella on kopio. Sitten tietty, ehdottomasti kotona matkavakuutukset kuntoon. Jos kaikki tavarat varastetaan tai apina puree, niin omat kulut kasvavat tuhansiin euroihin.
 

 

Elektroniikka – mitä ottaa mukaan? No valokuvaajana ja nyt myös vloggaajana, mulla on elektroniikkaa aina oman painoni verran mukana. Kameroita oli viime reissussa varmaan kuusi, siihen sitten vielä objektiivit mukaan. Kuitenkin suosittelen ottamaan mukaan jonkinsorttisen ylimääräisen kameran, jolla ottaa kuvia myös puhelimen lisäksi. Muistikorttejakin kannattaa olla matkassa muutama. Pitkässä reissussa tietokone on kätevä, mutta kyllä tabletilla ja puhelimellakin pärjää. Itse tarvitsen konetta jo siihen, että saan muistikortit tyhjennettyä tasaisin aikavälein, ja jos haluaa muokata kuvia/videoita. Nykyään monilla lentoyhtiöillä ja hotellisivustoilla on mobiilisivut tai omat applikaatiot. Kaikkiin tietenkin sitten omat laturit mukaan, ja jos on monta piuhaa, niin jatkojohto on ihan fiksu ottaa messiin. Joissain hotelleissa on pistokkeita rajoitetusti, ja varsinkin jos adapterit on tarpeen, niin pärjää vain yhdellä. Jotkut sanovat, että adapterit kannattaa hankkia Suomesta etukäteen, itse olen sitä mieltä, että niitä löytyy Aasiasta joka paikasta, ja halvemmalla. Kameroiden muistikorteista kannattaa säännöllisesti siirtää kuvia koneelle, jotta jos kamera katoaa tai varastetaan, niin ei tule itku kun viikkojen kuvat katoaa. Matkalaturi puhelimelle on erittäin suositeltava.
 
 
Eläintarhat –  itse en käy eläintarhoissa, ja jos jossain päin maailmaa eläimiä kohdellaan kaltoin, niin se on tuolla. Muistakaa, että suurimassa osassa paikoissa eläimet esiintyvät rääkkäyksen pakosta. Kun ratsastatte norsulla, niin se on erittäin todennäköisesti kärsinyt koko elämänsä henkisesti ja fyysisesti siitä, että turistit pääsevät ottamaan kuvia instagramiin. Tiikereitä pääsee paijaamaan niiden nukkuessa, mutta totuus on, että ne on huumattu 24/7. Paljon löytyy myös sanctuaryja, eli Suomeksi vissiin leirejä tai eläintarhoja, jotka ovat turvapaikka pelastetuille eläimille. Jos johonkin haluatte laittaa rahaa, niin mieluummin näihin. Näissä kylläkään eläimillä ei ratsasteta, sillä niissä panostetaan niiden hyvinvointiin. Toinen tapa nähdä eläimiä Aasiassa on tietenkin se klassisempi, ota retkiä, jossa näät niitä luonnossa :)
 
 
Hygieniatuotteet ja meikit – vaikka kuinka tykkäisitte meikkailla, niin nyt ei tosiaan kannata roudaa isoa meikkipussia mukaan. Itse käytän oikeastaan päivittäin maksimissaan kevyttä meikkivoidetta, aurinkopuuteria ja jotain millä piirtää kulmat. Kuitenkin nämä peseytyvät pois hien ja veden mukana monta kertaa päivässä. Suurimman osan ajasta olen kokonaan meikittä, ja pari kertaa tullut meikattua vähän enemmän eli highlighit ja luomivärit kehiin. Tuolla hiostavassa säässä turha tukkia ihoa, varsinkin kun meikkaukset menevät sekunneissa huonoksi kun astut ilmastoidusta hotellihuoneesta ulos. Hiusjuttuja kannattaa olla pari mukana, joku tehokosteuttava naamio on ainakin mulla pakollinen. Myös esimerkiksi hiusöljy on käytännöllinen, ja jos haluaa laittaa hiuksille tarkoitettua aurinkosuojaa. Harjaa kannattaa kantaa mukana kassissa kokoajan. Itse olen ottanut Suomesta aina pienet shampoot ja hoitoaineet mukaan, ja ostellut matkan varrella matkakokoisia, kun tarvitsen lisää. Monissa hotelleissa on tietenkin myös nämä, ja sama suihkusaippuassa. Itse en ole shampoossa niin tarkka etteivätkö ne kelpaisi :D näin säästää matkalaukun kiloissa, sillä nesteet tuovat nopeasti paljon lisäpainoa. Sitten iso vinkki: kun reissaa pidempään, saattaa yhdet tai useammat kuukautiset yllättää. Moni haluaa käyttää tamponeja, ja varsinkin kun pulikoi vedessä biksuissa. Kannattaa huomioida, että näitä ei saa kaikkialta. Esimerkiksi muslimimaassa Malesiassa ne ovat kiven alla, jos löydätte ollenkaan. Tämä on yksi asia, jota olen hamstrannut aina Suomesta mukaan, sillä ne mummo maksisiteet mitä sieltä saa, eivät oikein mene yksi yhteen lomapukeutumisen kanssa. Tämän vinkin olisimme itsekin halunneet kuulla ennen ensimmäistä reissua :D

Hotellit/hostellit – halvimmat (ja hirveimmät) saattaa parhaillaan olla pari euroa yö, ja näissä pystyy säästää aika paljon kun katsoo etukäteen matkakohteiden tarjontaa, sillä parin päivän varoitusajalla moni edullinen paikka on loppuunmyyty. Kalleimmissa hotelleissa taas toisinpäin, jos niissä on vapaita huoneita jäljellä, hinnat tippuu todella paljon. Kuitenkin monessa kohteessa 20-30€ saa jo todella kivaa ja modernia majoitusta, myös lyhyellä varoitusajalla. Alle 20€ huoneissa mun mielestä myös luopuu perus mukavuuksista, ja vaikka itsekin olen tällaisissa paikoissa ollut, en pystyisi monta viikkoa asumaan ihan pienellä budjetilla, vaan välillä pakko olla kunnolliset suihkut ja vessat, ja oikeasti puhtaat lakanat. Mutta, joissain kohteissa 15€ voi löytyä jo tosi kiva majoitus, tämäkin on niin vaihtelevaa. Pari kertaa myös ollut pakko ottaa joku 60€ huone, kun ei olla ennakoitu ollenkaan ja ei ole muuta vapaana. Mutta esimerkiksi Bangkokissa kantsii ottaa huomioon, että 50€ voi saada jo todella luksushuoneen, siellä majoittuminen on todella halpaa. Mä tykkään yleensä sellaisista bungaloweista tai mökeistä, joissa on yhteinen puutarha tai ruokailutilat, niin pääsee keskustelemaan muiden asukkaiden kanssa :) sellaiset ”garden resort” paikat on yleisiä, joissa on oma piha keskellä majoituksia, paljon kivempia kun vaan olisi hotellin respa. Mutta ne onkin yleensä nimenomaan niissä halvemmissa paikoissa, ei kannata hienouksia odottaa tämän tyylisistä paikoista. Mun mielestä hotels.com ja booking.com on hyvät sivut, molemmilla on omat applikaatioit. Ja katsokaa aina mieluummin asiakasarvosteluja kuin hotellin tähtiluokitusta.
 
Internet –  noniin :D siis joissain paikoissa tuntuu, että joka nurkassa on wifi, ja joissain kohteissa saattaa olla se yksi kahvila missä sitä jakaa 20 ihmistä. Kuitenkin, noin 90% wifistä on aivan surkeita. Jopa ihan kohtuullisen hyvissä hotelleissa, joissa on lukenut varausta tehdessä free wifi, niin ne saattaa olla törkeän huonoja. Somettaminen sikseen, mutta oon pari kertaa repinyt tukkaa päästä, kun pitäisi seuraavalle aamulle saada lennot tai hotellit varattua, ja netti ei pelitä. Eli siis jos haluatte mielenrauhaa, kantsii varata näitä etukäteen kun olette kunnollisessa internet yhteydessä. Jos olette pidemmän aikaan yhdessä maassa, prepaid nettiliittymiä saa edullisesti, ja niitä myydään yleensä jo lentokentillä saapuessa kohteisiin. Mutta esimerkiksi Filippiineillä nämä prepaidien taajuus ei kanna Palawan saarille asti. Itse pitänyt ostaa noita, jotenkin aina unohtuu ja asiat saanut hoidettua :D kiva myös kun ei ole sitä nettiä ja kokoajan tavoitettavissa, saa lomailla rauhassa :)
 
Kielimuuri – moni kyseli, miten pärjää englannilla, varsinkin jos se ei ole kovin sujuvaa. Itsellä enkku tietty on vahvin kieli, niin omalta osalta ei ole ollut vaikeuksia, sillä pääsee todella pitkälle, ja en ole montaa kertaa kokenut vaikeutta saada selvää muiden puheista. Pari hassua tapausta on tullut vastaan, ja enemmänkin siinä, että en ole tajunnut toisen osapuolen puhuvan edes englantia vahvan aksentin takia :D mutta kaikesta on selvitty, ja yleisesti monessa paikassa osataan palvella sujuvasti. Ja esimerkiksi Filippiineillä se on yksi pääkielistä, ja telkussa ja leffateattereissa kaikki on englanniksi. Mutta pikkusaarilla matkaoppaat eivät välttämättä osanneet sanaakaan englantia, kun taas pääkaupungissa huomasi sen olevan erittäin vahva kieli paikallisilla. Vaihtelevasti menee, mutta en usko, että kenellekään on suurempia ongelmia kielimuurin kanssa, varsinkin paikoissa missä turismi on yleistä :) Jos englantia ei osaa ollenkaan, se tietty voi olla ongelma.
 
Kynnet, ripset, kampaajat, hieronnat jne – mullakin on molemmilla reissuilla ollut akryylikynnet ja volyymiripset, ja ekalla kerralla kun oltiin vaan kolme viikkoa ne kestivät hyvin. Tokalla kerralla kun edessä oli viisi viikkoa, koitin selvittää mitä tehdä. Ripsissä päädyttiin tekijäni Jennan kanssa tunkemaan ne niin täyteen kun mahtuu, että pärjään loppuun asti ilman huoltoja. Yleensä en tykkää niin tuuheasta lopputuloksesta, mutta hyvältä näyttivät vielä kotiin palatessa. Tosin kannattaa ottaa vähän lyhyemmät pituudet (mulla oli 9-10mm), että kun aukkoja tulee niin ei ole pitkiä tupsuja harottamassa. Koitin kuitenkin googlettaa esimerkiksi Singaporesta ja Balilta tekijöitä, mutta kun itse niitä tekee, niin on kriittisempi ja en löytänyt yhtäkään paikkaa mitä olisin voinut harkita. Varmaan näissä kohteissa puskaradio toimii paremmin, jos on pidempään yhdessä paikassa. Hyviä ja hygieenisen näköisiä kynsipaikkoja olen nähnyt pitkin mestoja, mutta hintoja katsellessa näissä paikoissa hinnat ovat melkeinpä samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Ekalla reissulla mulla oli pidemmät kynnet, joista varmaan kolme katkesi kolmessa viikossa, tokalla rundilla oli lyhyemmät ja niistä vain yksi irtosi ihan viimeisenä päivänä, ottaen kuitenkin huomioon kuinka helposti ne ilmaantuu esimerkiksi vedessä. Että jos ne Suomessa laitattaa, niin lyhyillä kannattaa lähtee liikenteeseen. Kampaamo käyntejä en ole noin lyhyillä reissuilla kaivannut, mutta olen monilta kuullut, että melkeinpä jokaisessa paikassa on päteviä tekijöitä, ja ovat turisteilta tottuneet vaaleiden hiusten käsittelyyn, niin uskaltaa kuulemma kokeilla, varsinkaan jos ei ole mitään kovin dramaattista muutosta tekemässä. Kampaamopalvelut ovat edullisempia Aasiassa. Hierontoja saa joka paikasta, ja melkeinpä kaikkialla osaavat hommat. Suosittelen näitä hinnan ja laadun takia ottamaan mahdollisimman usein. Jennyn kanssa mentiin Koh Lipellä samaan paikkaan joka ilta ruuan jälkeen rentoutumaan, ja jälkikäteen iltateet kun selailtiin puhelimia hierontapaikan erinomaisella wifillä :) Kosmetologina en suosittele jalkahoitoja, ellette ole täysin varma paikan hygieniasta ja steriloinneista. Kynsipaikoissa kannattaa myös olla tarkka kuinka hyvin kaikki desinfioidaan.
 
Lennot Aasiaan – moni on sitä mieltä, että lentoja kantsii tarkkailla ja ottaa edullisimmat vaihtoehdot, olisipa välilaskuja ja odotteluja kuinka paljon. Itse olen tässä hieman eri mieltä, ja olen lentänyt vain Finnairin suorilla lennoilla. Molemmilla kerroilla olen lennot ostanut Hulluilta Päiviltä tarjouksena, ja vaikka hullareilla ei enää lentoja myydä, on Finnairilla jatkuvasti omia tarjouksia nettisivuillaan. Nytkin monta viikkoa Bangkokin lennot olivat noin 550€, ja itse mieluummin matkustan sen alle kymmenen tuntia suoralla lennolla, kun hikihatussa metsästän lentoja säästääkseni noin 100-150€. Sitten stressataan välilaskuja, todella pitkiä odotteluja, onko matkatavarat vielä mukana jne. Varsinkin nyt kun Finnair uusi näiden kaukokohteiden lentokoneet, on tilaa enemmän ja omat henkilökohtaiset näytöt ovat suuret, ja leffavalikoima loistava. Tietenkin jos haluaa ihan budjetilla vetää, mutta koen, että satanen sinne tänne ei varmaan kaada monen ihmisen viikkojen kestävää lomaa. Varsinkin kun on paluumatka Suomeen, siinä vaiheessa voi tuntua erittäin mukavalta päästä yhdellä lennolla takaisin. Mutta tämä minun henkilökohtainen näkemys :)
 
Lennot Aasian sisällä – näistä tuli hirmuisesti kysymyksiä. Lentoyhtiöitä joita olen käyttänyt on jo niin monta, etten edes muista kaikkia, mutta Air Asia ja Philippine Airlines ovat olleet loistavia. Cebu Pacific on myös todella kehuttu Filippiineille lentäessä. Monia tuntuu jännittävän, että millaisia ne koneet sitten ovat. Ihan samanlaisia normaalia koneita kuten täällä Euroopassakin, ja usein yhtä siistejä. Pari kertaa olen lentänyt pienemmilläkin yhtiöillä, ja koneet ovat selkeästi vanhoja, joka näkyy esimerkiksi penkkien siisteydessä, mutta lennot ovat olleet niin lyhyitä, niin ei ole haitannut. En ole kertaakaan kokenut, etteikö olisi turvallista lentää, vaikka ekalla reissulla oli Air Asian kone katoamiset ihan tuore juttu. Noita lentoja menee siellä päin päivittäin satoja, onnettomuudet on erittäin harvinaisia. Palvelu on ollut aina hyvää, mikä mun mielestä on aasialaisilla aika yleistä, erittäin vieraanvaraisia ihmisiä joka paikassa. Suurien kaupunkien lentokentät ovat kansainvälisellä puolella erittäin hienoja ja siistejä, pikkukaupunkien lentokentät ovat sitten vähän laidasta laitaan :D tota noin… siis ne saattaa olla vaan yksi iso vanha halli, ja turvatarkastukset ovat vain käytäntö, varmaan menisi konekiväärikin niistä läpi. Tai esimerkiksi Filippiinien Coronin ”lentokenttä”, se on semmoinen pieni rakennus ja siellä mitään liukuhihnoja ole, vaan kaikkien matkatavarat kannetaan sisälle samasta ovesta mistä itsekin tulit sisään. Lippujen hinnat vaihtelevat suurin piirtein 50-150€, Filippiineille saattaa maksaa enemmän, ja joskus löytyy halvemmallakin. Joskus myös koneessa saattaa olla vain pari ihmistä matkustamassa samaan aikaan, se on ihan hauskan näköistä. Lennot ovat lähestulkoon poikkeuksetta myöhässä, joten ei nälkäisenä lentokentälle ja kannattaa olla esimerkiksi joku kirja aina mukana laukussa. Aasian sisällä on lähestulkoon poikkeuksetta suuremmat painorajoitukset matkalaukulle, saattaa olla jopa 30kg, mutta kannattaa lentoja varatessa varmistaa, kuuluuko matkalaukku hintaan. Jos varaatte esimerkiksi ebookersin applikaation kautta, siellä ei välttämättä kysytä mahdollisesta laukusta, mutta lentoyhtiön omilla sivuilla on erillinen osio. Matkalaukut saattavat maksaa ylimääräistä, mutta ei kovinkaan paljoa.

Matkakumppani – pidemmälle reissulle tätä kannattaa harkita tarkkaan. Joskus se paras kaveri ei todellakaan ole oikea vaihtoehto, kannattaa varmistaa, että haluatte oikeasti nähdä ja tehdä samanlaisia asioita. Mulla oli ekalla reissulla mukana Jenny, ja hänen kanssaan ehdottomasti kaikki loksahti paikoilleen, ja kiinnostukset olivat tismalleen samat. Tykättiin mennä paljon ja nähdä kaikennäköistä. Tokalla kerralla sitten taas jouduttiin matkakumppanin kanssa molemmat osapuolet taipumaan enemmän, että tehtäisiin molemmille mieluisia asioita. Sekin ihan normaalia, mutta mulle esimerkiksi liika löhöily rannalla ei vaan sovi, vaan tykkään mennä ja liikkua. Jenny on oikeastaan ainut mun kavereista, jonka kanssa voisin olla oikeasti tosi pitkään poissa.
Mitä mukaan? käytännön juttuja mitä kannattaa varata mukaan, ja osaa pitää käsilaukussa jatkuvasti mukana: laastarit, käsien desinfiointiaine, kynsisakset, Suomesta yleisantibiootti, ripulilääke, särkylääke, minigrip pusseja (näissä voi myös säilyttää esimerkiksi lääkkeet, ja myönnetään, itse hamstraan näitä pari ylimääräistä mukaan Helsingin lentokentältä mukaan lähtiessä), hyttysmyrkky, nenäliinat.
Olotilat – kyllä, olotilat ovat hieman erilaiset kuin täällä päin matkustaessa. Ainaski pikkusaarilla, hiekkaa on varpaiden välissä myös suihkun jälkeen. Kuitenkin joka paikassa, myös halvimmissa hostelleissa, on suihkuun mahdollisuus. Joku pöpö kammoinen kyseli myös esimerkiksi käsien pesusta ennen ruokailua, niin valitettavasti siihen ei aina ole mahdollisuutta. Käsidesi kannattaa olla matkassa kokoajan mukana, mutta eihän se likaa vie pois ja varsinkin jos tulee syötyä käsillä. Mutta! Pakko sanoa, että olin itsekin ennen tosi vainoharhainen tässä asiassa, ja olen vieläkin Suomessa ollessa erittäin riippuvainen käsien pesusta, mutta jos ollaan rehellisiä, niin tuolla unohtuu tälläiset asiat. Käsidesi joo, mutta otan aika rennosti aina ja en välitä tuollaisista ”pikkujutuista”. Se on niin eri maailma jotenkin, elän aika ituhippinä siellä. Mutta en siltikään vähättele hygienian tärkeyttä :D jos tuntuu, että se on ylitsepääsemätön asia, että kädet saattaa välillä jäädä pesemättä, sitten reppureissailu ei ehkä ole oikea vaihtoehto sulle, mutta toivottavasti ei, sillä YOLO ;) Sitten kysyttiin yleisesti vaatteiden pesusta, niin hotelleissa on usein pesupalvelut, mutta ne on ylihinnoiteltuja. Vaatteet voi joko viedä paikallisille ”pesuloille”, eli monet pesevät erittäin edullisesti kotipesuloissa, tai sitten mennä itsepalvelupesulaan. Yksittäispakattuja pesuainepaketteja myydään aivan joka paikassa. Ite oon välillä myös pessyt pikkareita hotellien suihkuissa :D joillakin vaatteilla myös uin tuolla, ja koen niiden olevan puhtaat sen jälkeen… joo osaan olla hieman likainen reissatessa, mutta sellaista se on :D Joku myös kysyi, vienkö vaatteita mukanani vai ostanko paikan päältä, niin kuin moni tekee. Itse vien ihan omat vaatteet mukaan, en voi luottaa siihen, että löydän paikan päältä mieluisia. Ja omat lomavaatteet ovat aika mitättömän kokoisia, jos miettii paljonko tilaa oikeasti kymmenen naru s-kokoista crop toppia vie tilaa.
 
 
Raha – teen tällä viikolla vielä omaa postausta maksamisesta ja rahoista, mutta pari juttua tähän. Yksi asia, joka kannattaa muistaa tehdä vielä Suomessa ollessa, on ilmoittaa pankkiin reissusuunnitelmista. On niitäkin tapauksia, missä epäillään korttitietojen varkautta, ja pankki sulkee kortin, jota ei sitten auki saakaan toiselta puolelta maailmaa. Se aiemmin mainittu luottokortti on aika tärkeä. Kannattaa myös selvittää , onko kaikissa kohteissa automaatteja, on myös niitä saaria joissa ei ole, ja varmasti nostaa tarpeeksi käteistä etukäteen. Varsinkin jos saarella on vain yksi automaatti, niin se hyvin suurella todennäköisyydellä on rikki. Gili Trawanganilla oli kolme automaattia, ja kun me oltiin siellä, vain yksi niistä toimi. Huom, valuutta tietenkin on eri maissa eri, ja kannattaa ladata puhelimeen ilmainen muuntaminen applikaatio, joka toimii ilman nettiä, turha niitä kymppitonneja ja miljoonia on itse yrittää päässä laskea.
Ruokailu- eli tällä saralla on erittäin helppo mennä todella halvalla. Syödä voi parilla eurolla, tai sit vähän kalliimmin, eli noin 6-8€. Tämä siis pätee myös isoissa kaupungeissa, eikä vain pikkusaarilla. Joka paikassa löytyy erittäin hyvää ruokaa edullisesti. Myöhemmin postauksessa onkin mun lemppariruuasta kuva, eli riisiä ja paksoita oysteri-valkosipuli kastikkeessa. Siis joo, ei ehkä se ravinnerikkain, ja näyttää tylsältä, mutta siis tuolla kaikki simppelitkin ateriat on vaan niin maukkaita. Tälläinen ateria maksaa max vain pari euroa. Toinen lemppari on vihreä curry, ei todellakaan voi verrata mihinkään suomalaisten ravintoloiden tarjontaan. Kysyttiin, onko paljon kasvisruoka vaihtoehtoja, niin KYLLÄ. Joka paikassa on todella monta kasvisvaihtoehtoa, ihan pelkillä kasviksilla tai sitten varsinkin tofua lisänä. Ja ottaen huomioon, että maitotuotteiden sijaan käytetään esimerkiksi paljon kookosmaitoa.  Jos syötte kalaa ja äyriäisiä niin kuin minä, niin vaihtoehtoja on loputtomiin. Tuolla saarilla varsinkin on super tuoretta tarjontaa. Pakko vaan sanoa, että kaikissa paikoissa en ole niin varma kuinka erillään esimerkiksi liha ja kalaruuat kokataan, mutta en ole alkanut pienissä kylissä asiasta valittamaan. Ja liha on siellä kuitenkin myös paikallista, eikä massatuotettua tehtailla, mitä vastustan. Kysyttiin myös gluteenittomasta ruuasta, en ole paras vastaamaan kun en ole asiaan kiinnittänyt itse huomiota, mutta syön ylipäätänsä tosi vähän vehnää itsekin, tuolla on enemmän riisiä ja riisinuudelia jne. Mutta arvelisin, että esimerkiksi pitsa paikoissa tai hotelli buffeteissa tuskin hirveästi otetaan huomioon. Hotelleilla ei kannata syödä, ruoka on lähestulkoon aina ylihinnoiteltua, eikä kovinkaan hyvää. Ruokakauppoja ei välttämättä ole kaikissa paikoissa, enempi semmoisia kiskoja, joista saa limpparia, vettä, sipsejä ja suklaata (huom purkkaa ja karkkia tuskin löytyy mistään.) Xylitoli purkat kannattaa ottaa Suomesta mukaan, varsinkin jos olette riippuvainen niin kuin minä. Ja Singaporessa saa kyllä syödä purkkaa, sitä ei vaan saa sylkeä mihinkään, vaan roskikseen kuuluu. Kuitenkin koitin kunnioittaa paikallisia tapoja, ja en esimerkiksi kadulla kävellessä mäiskyttänyt purkkaa.
Rokotukset – jep, eli tarkistus, että nämä ovat kaikki kunnossa. Monilla saattaa esimerkiksi olla jäykkäkouristus päivittämättä, ja kurkkumätärokote on tärkeä. Toiset tärkeät ovat polio, ja mahdollisesti MPR (muistaakseni en tätä jälkimmäistä itse kuitenkaan päivittänyt, en nyt ole ihan varma). Sitten A- ja B-hepatiittiin pitää rokottautua, jos muistan oikein, niin toi A pitäisi olla aika monella kunnossa jo muutenkin, mutta B tarvitaan nimenomaan matkustaessa tiettyihin paikkoihin. Tämän minäkin hoidin ekalla reissulla, ja siihen tulee vielä ottaa vuoden sisällä vahvenne, jonka jälkeen se on sitten elinikäinen. Sitten on myös malaria lääkitys, johon tarvitsee reseptin, mutta aloitetaan ottamaan tietty aika ennen malaria alueelle menoa (ehkä 7 päivää :D ). Rokotteet nostavat kuluja huomattavasti, mutta ovat ehdottomasti pakolliset. Malaria lääkitys on noin 50€, ja Gili on ainut paikka missä olen ollut missä sitä kuulemma on, mutta päädyinkin olla ottamatta sitä. Moni on sanonut, että ei Gilillä ole niin paljoa, ja kun lääke aiheuttaa pahoinvointia, ja ei saisi olla auringossa niin otin riskin ja olin ottamatta. Eri asia, jos olisi voinut jo Suomessa kotona ottaa etukäteen. Tietty, jos olisi keltakuume tullut, niin olisi ollut omaa tyhmyyttä. Kuitenkin kannattaa tsekkaa omien matkakohteiden suositellut rokotteet, esimerkiksi Japanin aivotulehdusta ilmenee paikoittain. Tämä oli nyt erittäin epäammattimainen osio, jokainen on pari kuukautta ennen matkaa yhteydessä terveydenhuoltoon, ja selvittää sairaanhoitajan kanssa, mitä reissuun tarvitsee ja millä aikataululla. Nää mun ”ehkä” jutut olivat vaan suuntaa-antavaa. Mutta hyttysiä kannattaa välttää, ja jos apina puree niin suoraan lääkärille. Rokotuksia hakiessa kannattaa myös pyytää sitä yleisantibioottia, kaiken varalta. Vatsataudit tietenkin ovat yleisiä, minä tai kaverini emme ole onneksi saanut sen kummempia pöpöjä reissatessa, mutta kaikki tuttuni ovat. Saattavat pariksi päiväksi pistää lepäämään, mutta eivät ole vakavia. Jos ei mene ohi, niin tietenkin lääkäriin.

Suunnittelu – taas yksi todella kysytty osio. Miten suunnitella reissu? No tämäkin on vähän raha, aika ja mielipide asia. Jos menee erittäin budjetilla, ehdottomasti kannattaa etukäteen, sillä silloin löytyy parhaat hinnat ja vielä löytyy esimerkiksi edullisimmille lennoille lippuja. Jos on vaan pari-kolme viikkoa reissussa, kannattaa silloinkin aika tarkkaan katsoa päiviä ja hotelleita ja lippuja etukäteen, jottei mene ns. hukkapäiviä kun katsoo liian myöhään ja matkustusajat saattavat olla huonot. Esimerkiksi jos voisi lentää aamu 7 lennolla, ja olla seuraavassa kohteessa jo aamulla, mutta kyseisen lennon liput loppuunmyydään, ja seuraava onkin vaikka klo 12 päivällä, ja olet alkuillasta perillä seuraavassa kohteessa. Tuolloin ei kerkeä oikeen mitään tehdä edellisessä paikassa, ja uudessa paikassa hotellin kautta niin on vain ilta aikaa enää nähdä mestoja. Parin viikon reissussa yksi päivä pois syö aika paljon. Mutta jos on monta kuukautta, mielestäni lennot ja hotellit voi katsoa hieman rennommin, suunnitella reissua menon mukaan. Voi olla, että jossain paikassa viihtyykin pidempään kun oli alun perin ajatellut. Saattaa tutustua mukaviin ihmisiin ja tehdä uusia kavereita jne :) Reitti saattaa jopa muuttua. Meille kävi näin Jennyn kanssa ollessa Lipellä, päädyttiin jäämään sinne pidemmäksi aikaa kun alun perin suunniteltu. Mä en ole ollut erittäin pitkiä aikoja reissussa, mutta tykkään vähän molemmista vaihtoehdoista. Osa hotelleista ja lennoista, varsinkin alkupään, on katottu etukäteen, sit mennään vähän sellaisella periaatteella, että varataan kun siltä tuntuu. Mietitään päiviä ja reittiä fiiliksen mukaan. Eli matkakohteet on päätetty etukäteen ja niihin on tutustuttu, mutta reissupäiviä ei ole lyöty lukkoon. Välillä tämä kylläkin koituu kohtaloksi, sillä esimerkiksi edellisenä iltana ostettuna lentoja saattaa olla vähemmän jäljellä, ja joutuu maksamaan jopa tuplasti enemmän kun aikaisemmin suunniteltuna. Koskaan ei kummiskaan ole käynyt niin, että olisivat loppuneet kokonaan. Kerran olin katsomassa seuraavalle päivälle lentoja, ja ajattelin, että maksan kohta. No, tunti myöhemmin ne olivat loppuneet, ja 80€ lentojen sijaan jouduttiin maksamaan 150€ liput. Eli ei aina toimivin vaihtoehto, mutta suhtaudun tuollaisiin aika rennosti, en osaa stressaa. Mutta halvin vaihtoehto se ei välttämättä ole :D Saarien välisissä venematkoissa kannattaa ottaa huomioon, että saattavat mennä vain kerran kaksi viikossa, niiden aikataulut pitäisi tietää etukäteen, että voi suunnitella. Jos on mahdollista käydä bussiterminaalissa ostamassa bussiliput etukäteen päivää aiemmin, suosittelen. Vaikka busseja menisi tunnin välein, seuraavat kolme vuoroa saattaa olla jo täyteen buukattu, ja kyllä, istuimme erittäin tylsistyneenä tunteja Jennyn ja rinkkojen kanssa terminaalilla. Mutta, jos olette vähäänkään neuroottisia suunnittelun kanssa, mieluummin mahdollisimman aikasin, esimerkiksi edes viikkoa aiemmin, niin ei tule hengenahdistuksia. Moni ei varmaan jaksaisi tätä meidänkään yli rentoa tapaa :D Ja mitä netistä oli sanomista, ei kannata koskaan olettaa, että esimerkiksi seuraavassa hotellissa on toimiva wifi varausten tekoon. Kaikista varausvahvistuksista kannattaa aina ottaa kuvakaappaukset. Ja jos katselette kohteissa kiinnostavia juttuja etukäteen, mikä on suositeltavaa, niin niistäkin screenshotit, ihan vaikka vaan taksikuskeille näytettäviksi.
Suojatuminen auringolta – perusjuttu, mutta muistakaa aurinkorasvojen tärkeys, ja veden juonti. Jos olette koko päivän auringossa, niin hattua päähän. Suojavoiteita ja aloe vera voiteita löytyy miltei joka paikasta, ja suojakerroin 50 eiks yeah ;) Mekin mentiin Manilassa vanhassa kaupungissa koko päivä semmoisessa vajaassa 40 asteen kuumuudessa, ilman tuulta.
Sää – no tuota kuumuutta on, mutta sää olosuhteet ovat erittäin vaihtelevat. Ihan joka paikassa saattaa olla sadekuuroja, jotka kestävät 15-60min, tai sit kokonaan synkkiä päiviä. Tuollapäin pitää varautua siihen, että joka päivä ei välttämättä ole vain kirkas taivas. Mulla ei sade ole koskaa pilannut reissua tai päiviä, olen myös nukkunut Kuta Beachilla läpimärän pyyhkeen alla päikkärit kun päälle sataa kaatamalla, mutta kannattaa muistaa matkaa varatessa, että sellaista tuolla tropiikissa on. Oikeastaan parit hauskimmat muistot mulla on vietetty kaatosateessa :) ja suojaan pääsee aina johonkin, ja ne on yleensä lämpimiä sateita, kylmä tuskin tulee.
Taksit – oma osio, koska näissä kusetetaan valitettavan usein. Ihan sama missä menette, niin taksit ei todellakaan maksa samaa kuin Suomessa. Perus kaupunginsisäisissä matkoissa hintojen pitäisi mennä jossain 2-6€ paikkeilla, ja lentokentiltä kaupunkiin ihan maksimissaan 10€, jos edes sitäkään. Monesti lentokentillä kuskit odottelevat, ja ovat yli ystävällisiä, eli yrittävät palvelulla saada sinut kyytiin. Hinnat tulee aina kysyä etukäteen, ja aina pyytää mittaria. Moni ei välttämättä suostu sitä laittamaan päälle, koska sillä hinta on niin vähän, vaan yrittävät pistää rahoiksi. Näissä kannattaa olla valppaana. Myös esimerkiksi poliisit auttavat taksikuskeja, ja vakuuttelevat hintojen olevan esimerkiksi jopa 50€, jotta lyövät itse rahoiksi. Bangkokissa mittarit ovat aina päivisin päällä, mutta iltaisin hinnasta pitää neuvotella ja tinkiä, yleensä kohtuullinen hinta on kaksi kertaa enemmän mitä olisit päivällä maksanut. Mutta huomatkaa myös, vaikka mittari olisi päällä, joissain paikoissa on yleinen ”lentokenttä-lisä” hintaan, mutta sekin on yleensä selkeästi esillä taksissa hinnastossa, eli ei kusetusta. Joissain paikoissa, kuten Balilla, etäisyydet ovat oikeasti niin pitkiä, että jos taksilla kuljette, hinnat ovat suurempia, mutta ei kuitenkaan päätä huimaavia. Monilla hotelleilla on myös omat ”taksit”, eli kuskaavat huomattavasti halvemmalla omia asukkaitaan. Monissa paikoissa voi myös palkata päiväksi könttäsummalla oman kuskin, joka kuskailee mihin haluaa ja odottelee niin kauan kun pyörit itse kohteissa. Mun My Day Bali videolla näkyy tälläinen kuski, hän vei meidät temppelille, kahvitilalle, ja riisipelloille etukäteen sovittuun hintaan. Odotti niin kauan kun haluttiin, eli ei todellakaan ollut kiire, ja jopa kahvitilalla pyöri meidän kanssa ja esitteli kasveja. Ihana tyyppi :D Sama pätee myös saarilla, että voi vuokraa oman veneen, kuskit, ja oppaat. Tietenkin kalliimpaa kuin menisi muiden turistien kanssa veneellä, mutta ilman aikatauluja ja saa päättää itse mihin menee. Ja esimerkiksi Filippiineillä tämä lysti maksoi meille 20€ enemmän kuin ryhmärämä, eli huimat 10€ per pää. Ehdottomasti sen arvoista.

Turvallisuus – Moni kyselikin, että koenko reissussa ollessa oloani turvalliseksi, varsinkin toisen tytön kanssa. Niin kyllä tunnen. Olen kylläkin aika luottavainen ihmisiä kohtaan, mutta noissa kohteissa missä olen ollut en ole kokenut tarvetta pelkoon. Tietenkin myös vaikuttaa, että emme ole juoneet tai bilettäneet, silloin tietenkin asetelma voisi olla toinen. Mutta yksin yöllä Bangkokissakin ja taksissa olen ollut ihan levollisin mielin. Varkauksista kyllä kuulee, itse olen säästynyt niiltä. Rannalla olen uskaltanut jättää laukkua ja tavaroita, kun on itse uimassa jne. Kusetuksilta on mahdoton välttyä, niitäkin ehkä oppii siivilöimään kun siellä kiertelee enemmän. Ja monesti kannattaa esittää, että tuntee paikat, vaikka ei tuntisikaan. Jos vaikutat siltä, että eihän tämä taksi voi noin paljoa maksaa, ne tajuaa että ei voi bluffaa. Jos katot kaveria vähän kyseenalaistaen, ne tietää jo, että olet kusetettavissa. Ainut harmillinen juttu mikä mulle on käynyt, on tyrmäystipat, mutta silloinkin oli suojelusenkeli matkassa, sillä Jenny ei juonutkaan omaa juomaansa ja sai mut hotellihuoneeseen. Tämä tarina myöhemmin, mutta noita sattuu siellä paljon, niin naiset varsinkin varovaisuutta juominen kanssa.
 
Urheilu – mulle niin tärkeä juttu, mutta jää aina taka-alalle reissatessa. Ulkona on liian kuuma hikijumppaan, ja muutenkin tahti on semmoinen, että ollaan kokoajan menossa, niin salille ei tule kerittyä, vaikka hotellilla semmoinen olisi. Olenkin molemmilla kierroksilla lihonut ihan huolella, vaikka hyötyliikuntaa tuleekin harrastettua enemmän kun koskaan. Varsinkin Jennyn kaa patikoitiin ties missä viidakoissa :) mutta treenaamiseen olosuhteet on vähän huonot. Jos olisin oikeasti kauan yhdessä kohteessa, ehdottomasti etsisin ilmastoidun kuntosalin.
 
Välimatkat – Aasiassa paikasta toiseen pääsee ties millä kulkupeleillä, mä olen reissannut lentokoneilla, busseilla ja eri näköisillä veneillä. Kannattaa oikeasti ottaa huomioon, että vaikka kulkisitte ”läheisillä”saarilla, välimatkat saattaa olla pitkiä ja viedä paljon aikaa. Esimerkiksi Coron ja El Nido ovat tavallaan vierekkäin, mutta venematka kestää 8 tuntia. Jos on lyhyemmän ajan reissussa, suosittelisin mieluummin, että on vain sitten yhdessä kohteessa ja nauttii siellä pidempään, kuin että tunkee kaikki saaret yhteen reissuun. Bussimatkat ovatkin sitten oma tarinansa, puuduttaa peppua ja ne ei aina tunnu niin turvallisilta :D Veneitä on erilaisia, on semmosia hitaasti hyvää tulee ja sit speed boatteja. Jälkimmäisissä sit oikeasti tulee oksu, jos on vähäänkään heikko matkapahoinvoinnille ja aallot on yhtään isommat. Mulla ei ole mitään ongelmaa, mutta Jennylle nämä ovat tuskaa, ja ei auta yhtään kun kuulee ympärillä muiden oksentelevan. Yksi mun tuttu myös on mennyt kaverin kanssa kuskilla ja autolla Singaporesta Kuala Lumpuriin, kun ei bussi huvittanut. Mitään maltaita se ei maksanut, mutta kyllä se yli satasen maksoi. Eli jos on varaa, mutta ehkä vähän turha :D
 
Vaatteet – perus loma ja biitsi vaatteiden lisäksi kannattaa varautua myös vaihteleviin lämpötiloihin. Lentokoneessa, varsinkin pitkällä lennolla, on kova ilmastointi, joten lämmintä päälle. Myös esimerkiksi meidän ollessa vuorilla, niin yöt muuttuivat erittäin kylmiksi, ja paleltiin kosteilla lakanoilla. Jos reissaatte talvella, niin kannattaa huomioida, että esimerkiksi Hong Kongissa ja pohjois Vietnamissa on tällöin todella kylmä, eli kesäkuukaudet ovat parempi matkustusaika näihin kohteisiin. Jos ootte tehty sokerista, jonkinnäköinen sadetakki tai viitta on hyvä olla. Kuitenkin trooppisessa ilmastossa vaatteet kuivuvat super nopeasti, kunhan ei mene märillä vaatteilla mihinkään ilmastoituun ostoskeskukseen vilustumaan. Sandaalien lisäksi myös hyvät lenkkarit kantsii olla mukana. Ja ei ehkä ne lempparit kahdensadan euron Niket, vaan sellaiset, ettei sydän säry kun ne menevät mudassa pilalle. Itse matkustuslaukusta, no itse koen rinkan epäkäytännölliseksi, ja yhtä helppoa roudata perässä matkalaukkua kun painavaa rinkkaa. Jopa pikkusaarilla, se on vain pieni hetki kun rannalla ei voi vetää perässä laukkua, ja sen saa kannettua helposti. Tykkään vaan kun kaikki on viikattu ja järjestyksessä, eikä mytyssä tungettu rinkkaan. On kiva avata laukku, ja oikeasti nähdä mitä matkassa on mukana. Mulla vaan meni ekalla reissulla todella tunteisiin se rinkka, niin päädyin tokalla kerralla ottamaan mukaan matkalaukun. Muutenkin matkalaukku elämä osaa olla perseestä, niin pysyin huomattavasti kärsivällisempänä matkalaukkuni kanssa. Mutta tämäkin mun mielipide, moni tykkää mennä rinkan kanssa.
Teiltä tuli ihan mieletön määrä kysymyksiä aiheeseen liittyen, ja toivottavasti osasin vastaa! Jokaisesta kohteesta tulee vielä omia vinkkejä, ja vastailen loppuun kysymyksistä sitten niissä.
Suosittelenko Aasia reissaamista kaikille? En todellakaan. Tälläinen ei sovi kaikille, ja moni saattaa tykkää esimerkiksi ihan eri kulttuureista. Mutta kunhan saa lentolipun maksettua tuonne suuntaan, niin voi viihtyä todella kauan reissussa pienellä budjetilla, ja minä vaan tykkään todella paljon rennosta fiiliksestä mitä tuolta löytyy. Ja tietenkin ilmasto on hieman mukavampi kun Suomen talvi.
Kun kohteista kysyttiin, että mitä suosittelen eniten ja vähiten: Bali ja Filippiinien Palawan saaret, vähiten Malesian Langkawi saarta. Itse odotan seuraavalta reissulta Kambodzaa ja ehkä Kiinaa. Vietnamiin ja Intiaan haluan kanssa joskus ajan kanssa kiertelemään. Jos tykkäsitte postauksesta ja jaksatte kuunnella höpötystä, liitän vielä postauksen perään videon missä vähän kerron joistain kokemuksista.
Nyt sit hukutan teidät fiiliskuviin! :)

Kuvat: Bali, Koh Lipe, Bangkok, Gilin Saaret, Manila, Palawan saaret, Singapore, Kuala Lumpur,Langkawi, Cameron Highlands

HELIX BRIDGE

21.09.2016
 
Vissiin tykkäsitte viime postauksessa, kun höpöttelin mun ja Jennyn sähläilyistä Singaporessa, ja toivottiin, että enemmän tarinoita maailmalta. Jennykin heti julkaisun jälkeen laittoi viestiä, että nauratti muistot. Sovittiin, että ehkä parin vuoden päästä voin jo sitten kertoa blogissa mm. tämän kesän tarinoita, pahenevat vaan vuosi vuodelta.
 
Joka tapauksessa, nyt ajattelin avata vähän yhtä asiaa, mitä ihmetellään kovasti: miksi en enää snäppäile niin ahkerasti. Saan tästä aina todella paljon kyselyjä, ja aina kun snäppään vähän enemmän, niin tulee paljon ”on ollut ikävä” viestejä seuraajilta. En itekkään pysy enää laskuissa mukana, monestikko olen pienen snäppi tauon jälkeen tullut mystoryssa sanomaan, että nyt palaan Snapchatin päivittämisen pariin.
 
Mun snäppäilemättömyyteen on oikeastaan lukuisia syitä, ja hiljaisuus kyseisessä somessa koostuu näistä kaikista yhdessä.
 
Ensinnäkin, Snäpissä on oma viehätyksensä. Siellä pystyy kuvaa kovinkin arkisia asioita, hetkessä, ilman, että menee kovasti aikaa koneella istumiseen ja editoimiseen. Videokameraa ei muutenkaan tule kannettua mukana, ja hauskat hetket arjessa saa helposti jaettua sitä kautta. Ja lyhyitä asioita olisi jotenkin turha kuvata jatkuvasti videolle, jos ne eivät olisi osana jotain järkevää kokonaisuutta, minkä olisi julkaisemassa Youtubeen. Jos ootte huomanneet, mun snäppäily on viime aikoina koostunut aikalailla siitä, että tuun höpisee jostain yhestä asiasta useamman videon verran, ja ne on oikeestaan suurin osa kuvattu kotoota. Välillä on yksittäinen snäppi välissä, kun Topi nukkuu tai mitä ruokaa syön. Tiedostan, että silloin kun snäppäilin enemmän, niin oli varmasti paljon mielenkiintoisempaa sisältöä, kun näytin enemmän juttuja, tai kuvailin elämää kavereiden kanssa ja kaupungilla.
 
Mutta suurin syy miksi dokumentoin elämääni snäppiin vähemmän, on yksinkertaisesti se, että haluan yksityisyyttä. Jos kymmenet tuhannet ihmiset jatkuvasti tietää missä menen, eihän mulla ole enää oikeata omaa elämää. Että kun ihminen sen lisäksi jatkuvasti kuvaa eri videoita myös nettiin, niin siinä välissä kun niitä ei tee, ihmisten pitäisi myös tietää missä kokoajan menen, mitä teen, ja kenen kanssa. Missä välissä mulle jää aikaa vaan olla mä? Kaikkihan ei tätä halua, tykkäävät elää kokoajan esillä, ja se on ok, mutta itse en koe, että vaikka olen ”somettaja”, niin olisin velvoitettu julkaisemaan säännöllisesti materiaalia.
 
Mä tykkään jakaa elämääni teille, enhän mä tätä muuten tekisi. Ja vielä enemmän tykkään, että te oikeesti tykkäätte :D Mutta oon huomannut, että en niin paljoa reaali-ajassa. Jos otetaan esimerkkinä My Week videot, joissa kuvaan lähestulkoon kaiken mitä teen viikon aikana, niin se ei ole mulle ongelma, mutta tykkään siitä ajatuksesta, että te näätte kaiken vasta jälkijunassa. Että kuitenkin siinä hetkessä kun elän ne tapahtumat, saan elää ne itse ja ystävien kanssa. Saman käytännön ajattelin ottaa tänne blogiin. Kerron täällä välillä kuulumisia, ja mitä olen puuhastellut, ja ihan avoimesti, mutta kuten monet muutkin somet, Snapchattia usein päivittäessä katoaa hieman todellisuudesta.
 
 
Viime viikollakin näin ystävääni Minnaa. Molemmat ahkeria snäpin käyttäjiä, mutta koko meidän tapaamisen, salaatti/kahvi lounaat, käynti pr-toimistolla ja tuntien juoruilut, oli vain meille. Tajusin vasta jälkikäteen kotiin tultua, että eikö me kumpikaan oikeesti laitettu yhtäkään snäppiä, edes kahvimukeista. Mutta oli jotenkin niin mukavaa, että meillä oli tosi kiva päivä, ja se oli kiva myös, vaikka sitä ei katsoneet kaikki mun (tai Minnan) katsojat. Sama eilen, Valtteri soitti, että on Sörnäisissä, että voiko tulla mun luokse. Tänne tuli ja oli ihana jutella hyvän ystävän kanssa. Sit mulle tulee eri kanavissa viestejä miksi en enää nää jotain ihmistä, ollaanko riidoissa, ja sen semmosta. Ei, ei olla Valtterin kaa erkaanuttu, mutta meidän tekstailut ja tapaamiset ei välttämättä teille välity, koska osaamme myös elää elämää, mikä ei teille aina näy. Ja välillä on myös hetkiä, kuin ei kerkee näkemään kavereita, ja se on ok. Aikuisilla ihmisillä on kiireet, ja joskus pidetään enemmän yhteyttä puhelimitse.
 
Oon aiemminkin painottanut, että mun elämä on niin normaalia kuin voi vaan olla. En ole julkkis, ja tää ei ole käsikirjoitettua ohjelmaa. En poikkea teistä seuraajista millään tavalla. Ja kuten oon sanonut, mulla on äiti. Se, että en häntä ole mihinkään kuvannut ei tarkoita, että hän ei ole olemassa. Mulla itseasiassa on myös yksi henkilö elämässäni, jota näen joka viikko. Erittäin hyvä ystävä, tunnen hänen avomiehen ja kaikki kaveritkin todella hyvin, mutta tämä on oikeastaan eka kerta, että hänestä missään mainitsen. Koska älypuhelimen näyttö on todella pieni, ja se mitä mä haluan teille sen kautta välittää, on kuitenkin aika suppeeta. Sen pienen kameran ulkopuolella on kokonainen oikea maailma, jossa on tapahtumia ja ihmisiä, ja minä itse valitsen, mikä menee jatkoon. Sit on tietty kavereita, ketkä on ahkerampia snäpin kanssa. Aino käyttää snäppiä super paljon, niin hänen seurassa tulee väkisin avattua applikaatiota useammin. Sitten on mun ja Jennyn kavereita, joista suurin osa on meitä vanhempia, kaikki noin 35-vuotiaita, niin ei ne todellakaan jaksaisi jos pomppisimme kokoajan puhelimet kourassa (okei, kännissä tehdään niin, välillä ihan tahalteen poikia ärsyttääkseen :D ), niin heidän kanssaan sitä sitten harvemmin dokumentoi mitään.
 
Sit mulla on kanssa ollut jotenkin poikkeuksellinen kesä. Oon tavannut oikeasti kivoja tyyppejä, joita tapaillut useamman viikon. Ja kuten olen sanonut, en miehiäni someen kuvaa, niin siinä vaiheessa kun joka toinen päivä menee viettäessä ihmisen kanssa jota ”salailet”, niin ei itsekkään näy niin paljoa.
 
Mutta yksi syy on se, että kuten täällä olen maininnut, aina ei ole helppoa. Oon miettinyt paljonko haluan esimerkiksi kertoa ahdistuksesta täällä. Se on vaan tosi iso osa mua, ja uskon, että moni ei edes tiedä kuinka paha ahdistuminen vaikuttaa ihmiseen. Mutta sitä on nyt ollut tässä taloudessa taas tosi vahvasti liikkeellä, ja oon ollut ajoittain myös todella surullinen, ilman konkreettista syytä.Ja mä en yksinkertaisesti jaksa esittää mitään muuta kun mitä olen. Sit kun siitä seuraava päivä onkin maagisesti iloinen päivä ja voin hyvin, sitten tulen jakamaan elämääni teille. Aitona itsenäni, en naamioidu tekohymyn taakse. Silloin kun ei hymyilytä, pysyn poissa ihmisten ilmoilta someissa, samalla tavalla kun huonoina päivinä en myöskään mene kaupungille kahvittelemaan tai shoppailemaan.
 
Mutta sen haluan sanoa, että ootte kaikki ihania kun jaksatte seurailla joka paikassa, ja ihanaa että kaipailette mun snäppejä. En mä sieltä kuitenkaan katoa, sen verran addiktio siihenkin, että ihan kun pystyisin lopettaa kokonaan. Mutta se on itsellekkin paljon kivempi, että välillä jaan juttuja, ja välillä oon vaan, ja elän ”normaalia” elämää. Toivon vaan ymmärrystä, että kun on videot ja nyt varsinkin myös tämä blogi, missä kerron aika paljon, niin ehkä saatte musta tarpeekseni näissä muissa kanavissa sitten :)
 
Kuinkakohan monta kertaa tässä postauksessa käytin sanaa ”snäppi” huoh :D

Kuvat: helmikuu 2016, Helix Bridge-silta, Singapore. Ottanut Jenny.
 
Jos joku on kattonut My Day Singapore videon, taisin siinä mainita, että oltiin Jennyn kanssa kyseisessä paikassa kuvailemassa, ja että silloin oli paljon vähemmän jengiä liikenteessä. No videolla näkyy hirveä määrä ihmisiä, ja tuossa keskimmäisessä kuvassa silta on ihan tyhjä. Hassua :)



W A N D E R L U S T E R

19.09.2016

Nyt olisi kuvia Singaporesta, samoista maisemista mitä näitte kesäkuussa mun ja Mikun reissusta, mutta nää on otettu 1.5 vuotta aikaisemmin Jennyn kanssa. Eli hotelli on maailmankuulu Marina Bay Sands, joka tunnetaan parhaiten 57. kerroksessa sijaitsevasta ”infinity-pool” uima-altaasta. Tuonne altaalle pääsee vain hotellissa yöpyvät asukkaat, ja Jennyn kanssa katseltiin pidemmän aikaa halvimpien huoneiden hintoja, jos siellä olisi joku siedettävän näköinen summa tulisi vastaan, ja kun pari kuukautta ennen reissua hinnat hieman tipahti, tehtiin varaus :)
 
Mulla ei ole koskaan mennyt korvat lukkoon helpolla, mutta tuon hotellin tornissa kun hissi pompahtaa sekunneissa ylös, vähän kyllä tuntu päässä, kuin myös vatsanpohjassa. Jennyyn nopeus ei vaikuttanut, mutta mulla pari kertaa tuli melkein huono olo siinä pienessä hetkessä.
 
Mulle ja Jennylle tää kokemus oli kyl hassu. Tällä reppureissulla lensimme Singaporen kautta, ja suunnitelmissa oli menomatkalla olla vain yön yli hotellissa, ja paluumatkalla viipyä hetken pidempään maassa. Noh, kun myöhään illalla saavuttiin Singaporeen ja lähtö oli kello viiden aikaan aamulla Kuala Lumpuriin, niin päädyttiin erittäin halpaan hotelliin yön ajaksi. Muistan vieläkin sen tunteen kun istuttiin taksissa ja reissu oli vasta alkamassa, ja ihan täpinöissä etsitään laita-kaupungista hotelliamme. Saavuttiin paikalle, niin siis mulle tulee tätä kirjoittaessakin kyyneleet silmiin kun naurattaa se mesta. Se huone oli niin kämänen, että kumpikaan ei edes suostunut suihkuun menemään. Vessanpöntössä lojui edellisen asukkaan old-school partaterät, maalit rapisi seinältä ja lakanat näytti siltä, että parikymmentä vuotta olisi olleet käytössä. Ovikaan ei muistaakseni mennyt kunnolla lukkoon, ja kaikki kadun äänet kantautuivat sisälle.
 
 
 No ruokaa kuitenkin piti saada, ja lähettiin sitä sitten etsimään. Siis oikeesti, välillä ihmettelen miten tuon muijan kanssa ollaan vielä hengissä. Sen sijaan, että pysyisimme pääkadulla, jossa HUOM jengi jo muutenkin katto meitä siihen malliin, että mitä h*lvettiä kaksi pientä valkoista naista treenivaatteissa hoipertelee sielläpäin, niin nää kaksi tappia lähti sitten sivukujille. Kuvattiin viel videoo, ja jälkikäteen sitä katsoessa kuuluu taustalla meidän keskustelut:
 
S: ”siis sä niin viet meidät jonnekkin sivukujalle”
J: ”tännepäin vaan”
S: ”eiku Jenny oikeesti”
J: ”kävellään tosta”
S: ”eiku Jenny mua oikeesti pelottaa, me ollaan näiden kameroiden kaa, tääl ei oo ketään”
J: *nauraa* ”mennään oikeelle”
 
No, jotenkin Jennyn vaisto löysi meille ihanan katukojun, missä syötiin niin hyvää safkaa parilla eurolla. Ja kyllä, monesti ollaan mietitty, miten me ei olla saatu tuolta päin maailmaa useampaa ruokamyrkytystä. Mutta jos jotain oon oppinut elämästäni tuon naisen kanssa, aina mennään täysillä, ei koskaan puolitehoilla. Jälkikäteen soitetaan äidille, että elossa ollaan ja naureskellaan toilailuille. Ei hitto mikä hetki meidän elämässä, naurettiin (sinäkin) iltana niin paljon.
 
 
Tulin tässä postauksessa kertomaan tuosta hotellista siis, en tiiä miten tää taas eksyi näin aiheesta. Anyways, kolmen viikon saarihyppelyjen ja reissailun jälkeen, palasimme takaisin tänne lähtökohtaan. Oltiin niin suunniteltu, että hiekassa ja aalloissa möyrimisen jälkeen ansaitsemme palan luksusta, ja saavuimme Singaporeen suoraan Koh Lipen saarelta, missä vietimme hippi-laiffia parhaimillaan. Kuvitelkaas nyt tilanne, että ette ole edes käyneet kunnollisessa suihkussa päiväkausiin, ja taksi kurvaa tämän hienostohotellin eteen, ja astutte rinkat selässä kiiltävään aulaan. Kuvitelkaa myös, että ootte minishortseissa, croptopissa, josta näkyy bikinit alta, tukkaa ei ole pesty shampoolla ties milloin viimeksi, ja edellisen saaren pölyt vielä varpaiden välissä. Ja kyllä, jalassa Birkenstockit. Ympärillä snadisti fiinimmän näköistä porukkaa puvut päällä. Ja parasta vielä, hotellihuone ei ole vielä valmis.
 
Me ei oltu Jennyn kanssa oltu kunnon sivilisaatiossa hetkeen, ja tää on ehkä noloa myöntää, mutta meillä oli järkyttävät Zara-nikat. En tiiä miksi eka juttu joka googletettiin palatessa kaupunkiin, oli lähin Zara-vaatekauppa. Nopeasti selvisi sellaisen löytyvän meidän hotellista. No kun meillä oli aikaa, niin nää kaksi sankaria lähti sitten shoppailemaan huonetta odottaessa. Itu-hipit menivät kauppakeskukseen jossa logot Dior, Gucci ja Armani vilisivät silmissä. Läpällä käytiinkin Chanelin liikkeessä, mitäköhän on mahtaneet myyjät meistäkin ajatelleen. Zarakin löytyi, ja shoppailtiin kaikkea mitä todennäköisesti emme tarvinneet, ja niihin sitten kerrospukeuduttiin paluulennolla, kun ei ne olisivat muuten mukaan mahtuneet.
 
Pari tuntia myöhemmin oltiinkin suihkunraikkaina, valkoisissa pehmoisissa kylpytakeissa, ja olo oli aika euforinen, sekä epätodellinen. Aamulla oltiin herätty bungalowissa rannalla, siinä sitten oltiin tilaamassa erittäin ylihinnoiteltua pastaa huonepalvelusta. Päätettiin kuitenkin, että oli aika laittaa vähän meikkiä naamaan ja iskeä kunnolliseen ravintolaan, kun kumpaakaan ei oltu tehty viikkoihin. No sinä laittauduttiin, pärstä ja tukka kuntoon, mentiin hotellin baariin juomaan yhet ja takas huoneeseen katsomaan telkkua. Monen viikon jälkeen on vaikea selittää, mutta se huone oli vaan kaikki mitä kaivattiin sillä hetkellä. Ja kyllä me sit pari seuraavaa päivää nähtiin Singaporea, mutta siinä hetkessä oltiin niin omassa maailmassa, että ei muuta kaivattu. Ja aamulla taas room-service, kunnon mättö-aamupalat (oli muuten elämäni paras aamupala). Kaikki tämä Jennyn silloisen poikaystävän luottokortille, siinä sitten makseltiinkin pari kuukautta tätä törsäilyä, mutta ihan sama. Jenny aina rakastaakin sanoa ”YOLO”.
 
 
Singaporeen reissaavalle suosittelen kyllä hotellia, on siinä oma viehätys, tuo allas, huippu-luokan asiakaspalvelu, oma ostoskeskus ja hienot huoneet. MUTTA Marina Bay Sandsissa on erittäin paljon turisteja. Nää kuvat altailta on otettu hyvin aikaisin aamulla, joskus seitsemän aikaan muistaakseni. Tuosta pari tuntia myöhemmin, allas on niin täynnä, että jos ei halua kuviin taustalle japanilaista turistiryhmää ja/tai kolmea eri pariskuntaa selfie-tikkujen kanssa, niin se on ainut aika kun niitä ei kuvissa näkyisi. Uima-altaalla on pitkin päivää erittäin paljon meteliä, että omaa rauhaa ja rentoutumista hakevalle, löytyy Singaporesta paljon edullisempia luksushotelleja.
 
Siis en tajua miten postaus, jonka aiheen päässäni ajattelin ”kerro tästä hotellista”, venähti tämmöiseksi. Mutta nyt kertokaa ihmeessä, että onko nämä tarinat semmoisia, että naurattaa vaan mua ja Jennyä, koska olemme ne kokeneet, vai tykkäättekö kuulla turhaa hömpötystä? :D

 
Kuvat: Helmikuu 2015, hotelli Marina Bay Sands, Singapore. Ottanut Jenny.