AVAUDUN VIELÄ TÄÄLLÄ

23.12.2017

Joo, en osaa selittää mitään nopeasti ja tehokkaasti videolla, niin tulin kuitenkin nopean päivityksen tekemään blogiinkin paskoista kuulumisista, niille, joilla ei kärsivällisyys riitä kuuntelemaan storytimea. Keskiviikkona heräsin, selkä pamahti semmoiseen kuntoon, että en meinannut pystyä nousta sängystä tai kävellä. Nyt on kaikki taas paremmin, sillä onneksi löysin niin hyvän kiropraktikon täältä Santa Cruzista. Pari kertaa ollaan nyt naksauteltu selkä (ja muut paikat) ja fyysiset huolet on selätetty. Oon niin monesti painottanut, että joskus lääkäri ei vaan ole oikea paikka, turha sitä kipua on turruttaa lääkkeillä, vaan hoitaa sen mistä kipu aiheutuu. Itse tunnistin samantien, että tartten tähän vaivaan kiropraktikon ja löysin niin mahtavan tyypin. Hyvin ymmärtäväisen myös, sillä vähän raukkiksena menin sinne ekaa kertaa tyyliin kyyneleet vielä poskilla silmät punaisina :D Ja oikeasti, tiedän tasan tarkkaan miten onnekas olin kun löysin paikan, missä respa ja itse hoitaja molemmat puhuivat sujuvaa englantia, niin sai vakavemman asian hoidettua mutkattomasti. Jos olette lomailemassa täällä päin nyt talvella, niin Quiropráctica Infinity löytyy Santa Cruzista osoitteesta Calle Pedro Guezala 3, ja hinnat ovat edullisemmat kuin Suomessa. Mutta ajanvaraus täytyy ehdottomasti tehdä, kun paikka on suosittu. Minulle hän tunki ajan väliin, kun kyse oli vähän hätätapauksesta. Vitsit rakastan sitä tunnetta, kun saa huippuosaamista ja asiakaspalvelua.

No, vaikka selkävaivat ovat selätetty (he he see what I did there), niin henkiset huolet ovat myös vähän purkautuneet tällä viikolla. Mä oon nykyään todella huono valittamaan, ja vielä huonompi haastamaan tai lähtemään mukaan riitelyyn, koska oikeasti koen, että sellainen ei useimmiten ole sen arvoista. Mutta noin puolitoista kuukautta sitten, naapurini muutti katolleen ystäviään ja sanoi, että he ovat vierailemassa. Kyseessä on mahdollisesti maailman äänekkäin perhe. Kuitenkin, purin hammasta ja yritin kestää, koska he ovat vain ”käymässä”. Kunnes selvisi, että ovatkin siellä kuukauden. Sitten jouluun asti. Nyt tämän hetkinen tilanne: tammikuun puoleen väliin.

Mua rupes jossain vaiheessa oikeasti vituttaa, kun katolta äänet tulevat mun kämppään samalla tavalla, kuin he olisivat vain parin metrin päässä. Joten kirjaimellisesti vuokraisäntäni muutti mun kämppiksiksi (kysymättä multa) lapsiperheen, joilla on musat ja kitarat pauhaamassa päivittäin. Lapsen äänet ja itkukaan mua ei haittaa, eikä normaali puhe taikka asumisen äänet, mutta jumalauta kun tuo muksu kiljuu ja huutaa päivät pitkät. Siis kirjaimellisesti, 24/7 se tuntuu haluavan leikkimielisesti testailla kuinka kovaa jaksaa huutaa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsiystävällinen ihminen vai ei, toi on jo aivan omissa sfääreissä. Siihen päälle sitten kaikkina kellonaikoina musiikit aivan täysillä, kuin olisi teinibileet naapurissa. Puolenyön aikaan kun yritän nukkua, ja aamulla kun herään.

Kuitenkin, yritin mukavasti pyytää vuokranantajaltani, että pyytäisivät heitä olemaan välillä hieman hiljempaa, varsinkin nyt kun tilanne onkin se, että asun heidän kanssaan tahtomatta 2.5 kuukautta. Hän kuulemma pyysi, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta. Nyt tällä viikolla sitten, kun selkäni jumittui, halusin vain pari päivää, tai edes tunnin (siis kyllä, kirjoitin next hour tekstariin) hiljaisuutta ja rauhaa omassa kodissani, niin ei. Koko päivän aivan järkyttävää kipua, en pysty kävelemään, että pääsisi edes karkuun kotoa, ja nämä ihmiset ovat niin itsekkäitä, että eivät suo edes sitä minulle. Meni pata jumiin. Ekaa kertaa oikeasti halusin Suomeen ja vittuun tästä mestasta. Mutta joo, fiilis meni jo ohi, nukuin kunnon yöunet ja yritin taas rauhotella itseäni. Rakastan tätä paikkaa, mutta tämä asunto on ollut niin helvetin stressaava viimeiset viikot eikä tunnu yhtään kodilta, niin tuli avuton olo ja kaipasi tukijoukkoja koti-Suomesta.

Päätin, että on aika sanoa kunnolla vuokraisännälle mikä mättää. Kirjoitin pitkän viestin, jossa toin esille eri asioita. Esimerkiksi vahvasti sen, että ei mua haittaa elämisen äänet. Tottakai mä tiedostan, että asun espanjalaisessa naapurustossa, ja täällä on ties mitä meteliä, mutta mä rakastan sitä. Mitä mä en rakasta, on kokopäiväisiä konsertteja ja sitä, että toisella osapuolella ei ole mitään kunnioitusta, että kaikki joudutaan nyt asumaan samassa tilassa. Jos mun koirat haukkuisivat päivät pitkät, tai mulla olisi musiikit pauhaamassa volyymit täysillä kokoajan, kyllä sieltä tulisi sanomista. Vuokraisäntäni oli minulle sanonut kun mietin jääväni, että eikö ole kivan hiljainen kämppä, saat rauhassa työskennellä. Öö vitut. Aikalailla selitin, että tilanne on todella epäreilu, ja hän käyttää hyväkseen sitä, että olen kiltti ja en tykkää valittaa. Kerroin hänelle, että en ole pyytänyt paljoa, mutta  minkä takia kun selkä paskana, en voi edes silloin saada hiljaisuutta.

Lopputulos oli kutakuinkin se, että hän sanoi, ettei hänen Airbnb-mainoksessa missään lue hiljaisuudesta. Selvä, eli ei mitään kiitollisuutta, että kävin siellä laittamassa huippuarvostelut, jonka jälkeen hän muuttaa nämä ihmiset tänne häiriköimään. Unohti varmaan samalla, että päin naamaa sanoi kyllä hiljaisuudesta, ja kivasta työrauhasta mulle ja koirille. Nyt yhtäkkiä olikin tilanne se, että hän voisi tienata paljon enemmän Airbnb:n kautta, ja ihan kun löytäisin samaan hintaan kahden koiran kanssa kämppää. Vihjaili myös minun valehtelevan selästäni. Kokoajan viittaa siihen, että tämä on Afrikka ja hiljaisuutta on turha toivoa. Olen sata kertaa painottanut hänelle, että mä en kaipaa täysin hiljaisuutta, mutta tämä perhe on jo ihan omissa mittalukemissa melun kanssa, ja ne äänet eivät tule mistään seinän takaa, vaan ovat suoraan asunnossani. Tälläkin hetkellä vuokranantajillani on pippalot meneillään, ja ne äänet eivät edes häiritse. Hän käskytti mua tulemaan nauhoittamaan heille ääniä, eli siis olen vissiin tekaissut asian omasta päästäni. Vuokranantajani ei ota mitään vastuuta, että olisi ollenkaan väärässä. Nyt syyllistää minua, että yrittäisin saada häntä heittämään jouluna toiset asukkaat kadulle. Arvatkaa vaan, kuinka turhauttavaa puhua tälläisen ihmisen kanssa :D Vain, koska pyydän hieman hiljaisuutta, ja jos joudutaan asua näiden ihmisten kanssa, tilanne olisi reilu kaikille.

Kuitenkin, yritin viimeiseen asti, että asia saataisiin mukavasti selvitettyä, ja mun toiveita edes osittain kuunneltaisiin. Mutta tilanne on kääntynyt vain siihen, että olen vissiin vain tiukkapipo, joka ei ymmärrä kulttuurieroja. Mä asuin ennen muuttoa Aleksis kiven kadulla Helsingin Kalliossa. Tunnettu kuppiloista ja maksullisista naisista, ja samassa kerroksessa asui huumediileri, jonka ovea narkkarit paukutteli läpi yöt, ja tämä oli mulle ok :D Eli joo, vika onkin vissiin vaan mussa. Hän koittaa kovasti painottaa, kuinka mukavia kyseiset ihmiset ovat, eli ei ymmärrä ollenkaan, että en mä syyllistä etteikö olisivat, ja samalla ei mua kiinnosta. Ihan sama millaisia ovat ihmisinä, äänekkäitä ovat. En haluaisi asua sydänystävienikään kanssa jos tuolla tavalla pitäisivät meteliä.

Harmi, että tilanne eskaloitui tähän, mutta selkeästi emme nää asiaa samalla tavalla, ja turha tätä on vääntää tai riidellä enempää. Mä olen tässä siihen asti kun vuokrani olen maksanut, ja tammikuun puolessavälissä pitäisi viimeistään löytää uusi koti. Ei me vaan ymmäretä toisiamme, vie liikaa energiaa yrittää selitellä omaa näkökulmaa. Jos mä en viihdy tässä, ja ketään ei kiinnosta panostaa pieneen muutokseen mitä pyydän, niin sit mun on paras lähteä. Ei sen kummempi asia. Ainut harmi on, kun en ehkä vielä halua etsiä pitkäaikaista kämppää, niin nyt pitäisi taas löytää kalustettu väliaikainen koti. Mä oon ollut kärsivällinen, mutta tällä viikolla tunteet kuohui ja purkaantui, ja mulla meni maku. Tienatkoon sitten enemmän rahaa vaihtelemalla asukkaita Airbnb:ssä, ihmettelen miksi mua sitten pitänyt tässä palveluksena mulle. Ja vihjailu, että keksin selkävaivani oli isku vyön alle, erittäin asiaankuulumatonta. Moni teistä on ehdottanut, että kuulokkeet ja omat musat korville, tai korvatulpat, mutta en mä jaksa omassa kodissani joutua kuuntelemaan kokoajan kuulokkeilla musaa, ja se ei tuo mulle sitä hiljaisuutta mitä kaipaan. Kyllä paras vaihtoehto on ulkoistaa itseni ja hauvat ongelmasta.

Huoh. Mutta sillä sipuli, kämppiä löytyy aina uusia, ja uskon että tämä on aika yksittäinen tapaus. Ja onneksi selkä korjattu, ja huomenna on joulu <3 Vietän sen Manguston perheen kanssa, ja kuvaan vlogia. Ja tapaninpäivänä saan pojat Suomesta vierailulle ja meillä on kiva viikko tiedossa. Nyt lupaan, oon valitukseni asiasta valittanut, ja palaan takaisin positiivisempaan ilmapiiriin someissani. Muun muassa siihen, että omakeräykseni Syöpäsäätiön sivulla on jo melkein 5 ja puolessa tonnissa, 1500€ yli tavoitteen, ja vielä kolme päivää aikaa lahjoittaa :’) <3

Farkut & paita: Zara

Kuvat: @mangusto.photos.tell.stories


COCINA URBANA

13.12.2017

Mahtavaa siinä, kun kaverit alkavat valuamaan tännepäin, on että pääsee kunnolla kokeilemaan kaikkia ravintoloita mitä bongaillut pitkin kaupunkia. Koska me hengailtiin pääsääntöisesti mun koti-kaupungissa, niin tuli syötyä ulkona enemmän, ettei vaan löhötty kotona kokoajan :D

Tämä ravintola löytyy ihan kivenheiton päästä mun kodista, Parque Garcia Sanabrian vierestä Ramblalta. Bongasin tämän jo heti muutettuani, ja aiemmassa mun postauksessa vilahtikin pari kuvaa kun oltiin testaamassa paikka Manguston kanssa, ja mä kokeilin wokkia. Se oli todella hyvää, niin halusin päästä myös kunnolla illalliselle, eikä vain väsyneenä nopeasti syömään.

Cocina Urbana ehdottomasti nousi yhdeksi mun lemppariravintolaksi täällä Santa Cruzissa. Tykkään rennosta fiiliksestä, monipuolisesta menusta ja ehdottomasti eniten siitä, että täällä osataan jopa käyttää mausteita. Tuliset perunat kerrankin olivat oikeasti tulisia. Ja jos mua on jaksanut seurailla enemmän viime aikoina, tietää, että mulla on tullut järjetön fiksaatio punakaaliin. Syön sitä kaiken kanssa, lämpimänä ja raakana. Nämä mun katkarapu ”tacot”, olivat niin sairaan hyviä. Katkaravut, jotka olivat rapeita, mutta ei ällöttävästi friteerattuja, porkkana, punakaali ja loistava guacamole, pari raaka-ainetta, mutta se riittää silloin kuin maut kohtaa.  Frendi otti ”kanaria”-burgerin, eli välissä oli perinteistä kanarialaista juustoa ja kastikkeita. Ne kastikkeet, mojo verde ja mojo rojo, on muuten sellaiset mitkä mun on opittava tekemään ja jopa jaettava blogiin. Kanarialla ei ole montaa tyypillistä paikallista ruokaa, mutta noi kastikkeet on niin hyviä. Niitä tarjoillaa yleensä leivän tai perunoiden kanssa, mutta tässä tapauksessa oli laitettu hampurilaisen väliin.

Ehdottomasti haluan palata, ja kokeilla listaa enemmän, ja kun heillä voi annokset ottaa myös mukaan, take-away ei ole ollenkaan huonompi idea, kun lähellä sijaitsee. Mutta kannattaa jäädä istuskelemaan, paikka on myös panostanut sisustukseen ja ruokien esillepanoon. Kammottava himo iskenyt jo useamman kerran noihin minitortilloihin, varsinkin tätä postausta tehdessä :D Viinit tietty täälläkin pari euroa lasillinen, vaikka vähän parempi paikka kyseessä. Jälkkärille ei jäänyt tilaa, sen sijaan jäätiin vielä kahville ja skumpalle ravintolan terassille ruuan jälkeen.

 

Mä kun en ole kauhean tunnettu hyvästä viinapäästä, ja varsinkin kun alkoholinkäyttö on ollut kovin vähäistä täällä, viini ja skumppa hurahti päähän :D Päädyttiin siis vielä lähipuiston Strasse-terassille, joka on myös todella kiva paikka Santa Cruzissa, ja käytiin siellä myös brunssilla seuraavana päivänä. Strassesta löytyy myös kunnon ruoka- ja drinksulistat, eli jos pyöritte täällä päin niin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka sekin.

Tällä kertaa otin siellä margaritan ja jaettiin jälkkäri, niin hyvä suklaamousse, jossa pohjalla passionhedelmää ja päällä keksinmuruja ja tuoreita mansikoita. Strassessa soi todella hyvää loungemusiikkia, samoja kappaleita mitä löytyy mun soittolistoilta, eli siitä lisäplussaa ;)

Terassin jälkeen käppäiltiin lyhyt matka kotiin koirien luokse, ja aikasin nukkumaan. Mun on kyllä ehkä pakko hakea viikonloppuherkkua tuolta Cocina Urbanasta, ei tule mitään kun nään nämä kuvat tässä kokoajan :D

Päällä mulla oli valkoinen off-shoulder paita Na-kd:lta (saatu blogin kautta), jota olenkin käyttänyt jo ihan huolella viimeisen kuukauden aikana ja uudet farkut Stradivariukselta, aika perus arkiasu. Huomioikaa, että olen siirtynyt jo farkkuihin, piti ihan ostaa uudet. Tänne on tullut talvi, nyttenkin pari päivää satanut. Mutta en valita, mittari näyttää nyt puoli yhdeltätoista illalla 20 astetta, eli aika kevyestä kesäsateesta vielä kyse, ei mitään verrattavissa siihen mitä kavereiden snäpeissä näkynyt pari päivää loskakaatosateessa. Ja onneksi talvi kestää vain pari kuukautta, ja jos sitä haluaa evakkoon, riittää, että ajaa etelään puoli tuntia. Eli jos olette lomailemassa täällä päin lähiaikoina, ei hätää, saaren toisella puolella helle jatkuu. Kuitenkin, pari neuletta pitäisi varmaan ostaa kylmempiä iltoja varten, ja varsinkin kun tammikuussa olen jo matkaamassa Suomeen. Tällä viikolla kattelen myös lippuja vähän eksoottisempaan paikkaan, mihin oon halunnut mennä jo niin kauan, ja ehkäpä se nyt sit toteutuu helmikuussa. Sormet ristissä. Mutta tarpeeksi taas höpöttelyä, huomaa etten ole kuvannut videoo vähän aikaan, kun pitää tänne blogiin jakaa pienimmätkin ajatukset kolmatta päivää putkeen :D

COCINA URBANA

Rambla de Santa Cruz 114, Santa Cruz de Tenerife

puh. +34822 02 66 77

https://www.facebook.com/cocinaurbana