ANANAKSEN VINKIT REPPUREISSAAMISEEN

15.11.2016
Saitte aiemmin kysyä multa vinkkejä reppureissaamiseen Aasiassa, tai mitä haluatte mun kertovan. Paljon kyselitte yksittäisistä kohteista, ja teen joka paikasta vielä omat postaukset, ja huomioin nekin kysymykset, mutta tässä on nyt mun omat henkilökohtaiset vinkit.
Joku toivoi reppureissaamisen ABC, ja koitin sen toteuttaa, mutta meni liian väkinäiseksi koittaa keksiä kirjainten mukaan vinkkejä, niin nyt periaatteessa teen sen, mutta joissain kirjaimissa useampi vinkki, ja joissain ei ollenkaan. Monessa vinkissä olen ottanut enemmän huomioon naiset, että mahdolliset mieslukijat älkää ihmetelkö :D Halusin myös tehdä tästä mahdollisimman kattavan oppaan ja vastata jokaiseen teidän kysymykseen, joten todella, todella pitkä postaus tiedossa.
Tähän postaukseen myös liitin JÄÄTÄVÄN määrän kuvasatoa, toivottavasti nämä kuvat saa teidät yhtä hyviin fiiliksiin kun sai minutkin näitä muokatessa, ja ehkäpä herättää yhtä paljon matkakuumetta. Here we go!

Asenne – tää on oikeasti aika tärkeä. Näissäkin kuvissa näätte paljon turkoosia vesiä ja leppoista meininkiä. Reppureissaaminen on paljon muutakin. Lennot on lähestulkoon aina myöhässä, busseissa saa hikoilla ja venematkat saattavat olla pidempiä kuin Finnairin suorat lennot Helsingistä Bangkokiin. Sää olosuhteet on muuttuvat, välillä tuppukylissä saa vatsa kurnien etsiä paikkaa josta saa ruokaa, puolet vaatteista rinkassa on kosteita. Laittautuminen on turhaa, meikit valuu pitkin poskia sekunneissa kuumuudessa ja tukka on aina räjähdys. Kulttuurit tuolla päin on kovin erilaisia, ja pitää muistaa että itse on siellä vieraana. Mutta itselläni nämä asiat ei vaikuta, vaan rakastan tätä meininkiä. Mutta kantsii miettiä, kuinka mukavuudenhaluinen on ihmisenä, varsinkin kun reissut kestää kuitenkin monilla monta viikkoa. Asenteen kannalta sanon myös, että kannattaa tutustua uusiin ihmisiin aina kun siihen on mahdollisuus. Tuolla oppii niin paljon ihmisiltä, muilta turisteilta ja paikallisilta. Mun hauskimpiin muistoihin tuolta päin maailmaa kuuluu aina ystävän lisäksi joku ulkopuolinen.

Bilettäminen – tätähän moni nuori menee sinne tekemään. Mä en ole kertaakaan juonut itseeni humalaan Aasiassa, aina otettu maksimissaan parit. Ollaan myös vältetty nimenomaan sellaisia turistimestoja, joissa bailataan yöhön asti, tai korkeintaan otettu hotelli rauhallisemmalta alueelta. Huumeet ovat monessa paikassa erittäin kiellettyjä, ja niistä tulee erittäin kovat sanktiot, joten vaikka niitä olisi tarjolla, kannattaa miettiä kahteen kertaan onko sen arvoista. Joissain paikoissa alkoholia ei näy melkein ollenkaan, esimerkiksi Kuala Lumpurissa on yökerhoja, mutta ne ei näy ulospäin, vaan niistä pitää tietää etukäteen. Viina on halpaa, esimerkiksi drinkit, mutta viini saattaa olla monissa paikoissa jo aika hintavaa. Sitten taas on paikkoja, missä on lepsumpaa, esimerkiksi Gilin saarilla sienet ovat laillisia. En nyt todellakaan suosittele kenellekään huumeiden käyttöä, vaan toisinpäin, että vaikka monessa paikassa oltaisi rennolla asenteella monissa asioissa, noissa kannattaa olla tarkkaavainen.
 
Budjetti – tätä kysyttiin todella paljon. Paljonko mulla menee näihin reissuihin rahaa? Mun mielestä suoraa vastausta ei tähän ole, sillä riippuu monessako paikassa käy, ja millaisissa majoituksissa on. Plus kuten oon sanonut, me ollaan välillä menty kämäsissä mestoissa, ja sitten pari kertaa oltu hienommissa paikoissa. Eri maissa on eri hintaluokkaa, ja riippuu millä taittaa välimatkat. Kysyttiin, onko enempi aina parempi, niin periaatteessa joo, aina kannattaa varautua yllättäviin menoihin, mutta esimerkiksi luottokortti auttaa tällaisessä. Ilman sellaista en suosittele matkustamaan, sillä moni hotelli esimerkiksi vaatii sellaisen takuuksi. Kuitenkin, tiedän monen olleen kuukauden reissussa ja rahaa palanut paikan päällä vain tonni, mutta helposti voi mennä tuplasti tuo, riippuen matkakohteista ja monessako paikassa käy. Hotelleista ja ruokailusta lisää myöhemmin postauksessa. Kuitenkin ihan eri budjetilla pärjää kuin täällä päin maailmaa, yleisesti kaikki on huomattavasti edullisempaa.

 
Ennen lähtöä – pari asiaa, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen matkustamista. Kun suunnittelet reissua ja maita joissa haluatte käydä, selvitä millaiset viisumit tarvitset. Esimerkiksi Kiinan viisumia pitää hakea etukäteen, mutta suurimpaan osaan paikkaan viisumilaput jaetaan ja täytetään lentokoneessa, ja myönnetään vasta maahan saapuessa. Joissain maissa myös vaaditaan, että lähtölippu on ostettu jo ennen maihin pääsyä. Pari kertaa ollaan lentokenttien wifien kaa sählätty ja osteltu lentoja, jotta saadaan edes tehtyä lähtöselvitys seuraavaan kohteeseen. Tämä käytäntö mm Baliin lentäessä. Kannattaa selvittää, kauanko paikoissa saa olla turistiviisumilla. Monethan lentelee halvoilla lennoilla päiväksi pois kohteista, ja palaa saman tien takaisin, ihan vain päivittääkseen viisumin. Jo kotona kannattaa tehdä kopio omasta passista, joka kannattaa myös laminoida. Jos matkustat kaverin kanssa, kantakaa toistenne kopioita, näin jos koko laukku katoaa, niin toisella on kopio. Sitten tietty, ehdottomasti kotona matkavakuutukset kuntoon. Jos kaikki tavarat varastetaan tai apina puree, niin omat kulut kasvavat tuhansiin euroihin.
 

 

Elektroniikka – mitä ottaa mukaan? No valokuvaajana ja nyt myös vloggaajana, mulla on elektroniikkaa aina oman painoni verran mukana. Kameroita oli viime reissussa varmaan kuusi, siihen sitten vielä objektiivit mukaan. Kuitenkin suosittelen ottamaan mukaan jonkinsorttisen ylimääräisen kameran, jolla ottaa kuvia myös puhelimen lisäksi. Muistikorttejakin kannattaa olla matkassa muutama. Pitkässä reissussa tietokone on kätevä, mutta kyllä tabletilla ja puhelimellakin pärjää. Itse tarvitsen konetta jo siihen, että saan muistikortit tyhjennettyä tasaisin aikavälein, ja jos haluaa muokata kuvia/videoita. Nykyään monilla lentoyhtiöillä ja hotellisivustoilla on mobiilisivut tai omat applikaatiot. Kaikkiin tietenkin sitten omat laturit mukaan, ja jos on monta piuhaa, niin jatkojohto on ihan fiksu ottaa messiin. Joissain hotelleissa on pistokkeita rajoitetusti, ja varsinkin jos adapterit on tarpeen, niin pärjää vain yhdellä. Jotkut sanovat, että adapterit kannattaa hankkia Suomesta etukäteen, itse olen sitä mieltä, että niitä löytyy Aasiasta joka paikasta, ja halvemmalla. Kameroiden muistikorteista kannattaa säännöllisesti siirtää kuvia koneelle, jotta jos kamera katoaa tai varastetaan, niin ei tule itku kun viikkojen kuvat katoaa. Matkalaturi puhelimelle on erittäin suositeltava.
 
 
Eläintarhat –  itse en käy eläintarhoissa, ja jos jossain päin maailmaa eläimiä kohdellaan kaltoin, niin se on tuolla. Muistakaa, että suurimassa osassa paikoissa eläimet esiintyvät rääkkäyksen pakosta. Kun ratsastatte norsulla, niin se on erittäin todennäköisesti kärsinyt koko elämänsä henkisesti ja fyysisesti siitä, että turistit pääsevät ottamaan kuvia instagramiin. Tiikereitä pääsee paijaamaan niiden nukkuessa, mutta totuus on, että ne on huumattu 24/7. Paljon löytyy myös sanctuaryja, eli Suomeksi vissiin leirejä tai eläintarhoja, jotka ovat turvapaikka pelastetuille eläimille. Jos johonkin haluatte laittaa rahaa, niin mieluummin näihin. Näissä kylläkään eläimillä ei ratsasteta, sillä niissä panostetaan niiden hyvinvointiin. Toinen tapa nähdä eläimiä Aasiassa on tietenkin se klassisempi, ota retkiä, jossa näät niitä luonnossa :)
 
 
Hygieniatuotteet ja meikit – vaikka kuinka tykkäisitte meikkailla, niin nyt ei tosiaan kannata roudaa isoa meikkipussia mukaan. Itse käytän oikeastaan päivittäin maksimissaan kevyttä meikkivoidetta, aurinkopuuteria ja jotain millä piirtää kulmat. Kuitenkin nämä peseytyvät pois hien ja veden mukana monta kertaa päivässä. Suurimman osan ajasta olen kokonaan meikittä, ja pari kertaa tullut meikattua vähän enemmän eli highlighit ja luomivärit kehiin. Tuolla hiostavassa säässä turha tukkia ihoa, varsinkin kun meikkaukset menevät sekunneissa huonoksi kun astut ilmastoidusta hotellihuoneesta ulos. Hiusjuttuja kannattaa olla pari mukana, joku tehokosteuttava naamio on ainakin mulla pakollinen. Myös esimerkiksi hiusöljy on käytännöllinen, ja jos haluaa laittaa hiuksille tarkoitettua aurinkosuojaa. Harjaa kannattaa kantaa mukana kassissa kokoajan. Itse olen ottanut Suomesta aina pienet shampoot ja hoitoaineet mukaan, ja ostellut matkan varrella matkakokoisia, kun tarvitsen lisää. Monissa hotelleissa on tietenkin myös nämä, ja sama suihkusaippuassa. Itse en ole shampoossa niin tarkka etteivätkö ne kelpaisi :D näin säästää matkalaukun kiloissa, sillä nesteet tuovat nopeasti paljon lisäpainoa. Sitten iso vinkki: kun reissaa pidempään, saattaa yhdet tai useammat kuukautiset yllättää. Moni haluaa käyttää tamponeja, ja varsinkin kun pulikoi vedessä biksuissa. Kannattaa huomioida, että näitä ei saa kaikkialta. Esimerkiksi muslimimaassa Malesiassa ne ovat kiven alla, jos löydätte ollenkaan. Tämä on yksi asia, jota olen hamstrannut aina Suomesta mukaan, sillä ne mummo maksisiteet mitä sieltä saa, eivät oikein mene yksi yhteen lomapukeutumisen kanssa. Tämän vinkin olisimme itsekin halunneet kuulla ennen ensimmäistä reissua :D

Hotellit/hostellit – halvimmat (ja hirveimmät) saattaa parhaillaan olla pari euroa yö, ja näissä pystyy säästää aika paljon kun katsoo etukäteen matkakohteiden tarjontaa, sillä parin päivän varoitusajalla moni edullinen paikka on loppuunmyyty. Kalleimmissa hotelleissa taas toisinpäin, jos niissä on vapaita huoneita jäljellä, hinnat tippuu todella paljon. Kuitenkin monessa kohteessa 20-30€ saa jo todella kivaa ja modernia majoitusta, myös lyhyellä varoitusajalla. Alle 20€ huoneissa mun mielestä myös luopuu perus mukavuuksista, ja vaikka itsekin olen tällaisissa paikoissa ollut, en pystyisi monta viikkoa asumaan ihan pienellä budjetilla, vaan välillä pakko olla kunnolliset suihkut ja vessat, ja oikeasti puhtaat lakanat. Mutta, joissain kohteissa 15€ voi löytyä jo tosi kiva majoitus, tämäkin on niin vaihtelevaa. Pari kertaa myös ollut pakko ottaa joku 60€ huone, kun ei olla ennakoitu ollenkaan ja ei ole muuta vapaana. Mutta esimerkiksi Bangkokissa kantsii ottaa huomioon, että 50€ voi saada jo todella luksushuoneen, siellä majoittuminen on todella halpaa. Mä tykkään yleensä sellaisista bungaloweista tai mökeistä, joissa on yhteinen puutarha tai ruokailutilat, niin pääsee keskustelemaan muiden asukkaiden kanssa :) sellaiset ”garden resort” paikat on yleisiä, joissa on oma piha keskellä majoituksia, paljon kivempia kun vaan olisi hotellin respa. Mutta ne onkin yleensä nimenomaan niissä halvemmissa paikoissa, ei kannata hienouksia odottaa tämän tyylisistä paikoista. Mun mielestä hotels.com ja booking.com on hyvät sivut, molemmilla on omat applikaatioit. Ja katsokaa aina mieluummin asiakasarvosteluja kuin hotellin tähtiluokitusta.
 
Internet –  noniin :D siis joissain paikoissa tuntuu, että joka nurkassa on wifi, ja joissain kohteissa saattaa olla se yksi kahvila missä sitä jakaa 20 ihmistä. Kuitenkin, noin 90% wifistä on aivan surkeita. Jopa ihan kohtuullisen hyvissä hotelleissa, joissa on lukenut varausta tehdessä free wifi, niin ne saattaa olla törkeän huonoja. Somettaminen sikseen, mutta oon pari kertaa repinyt tukkaa päästä, kun pitäisi seuraavalle aamulle saada lennot tai hotellit varattua, ja netti ei pelitä. Eli siis jos haluatte mielenrauhaa, kantsii varata näitä etukäteen kun olette kunnollisessa internet yhteydessä. Jos olette pidemmän aikaan yhdessä maassa, prepaid nettiliittymiä saa edullisesti, ja niitä myydään yleensä jo lentokentillä saapuessa kohteisiin. Mutta esimerkiksi Filippiineillä nämä prepaidien taajuus ei kanna Palawan saarille asti. Itse pitänyt ostaa noita, jotenkin aina unohtuu ja asiat saanut hoidettua :D kiva myös kun ei ole sitä nettiä ja kokoajan tavoitettavissa, saa lomailla rauhassa :)
 
Kielimuuri – moni kyseli, miten pärjää englannilla, varsinkin jos se ei ole kovin sujuvaa. Itsellä enkku tietty on vahvin kieli, niin omalta osalta ei ole ollut vaikeuksia, sillä pääsee todella pitkälle, ja en ole montaa kertaa kokenut vaikeutta saada selvää muiden puheista. Pari hassua tapausta on tullut vastaan, ja enemmänkin siinä, että en ole tajunnut toisen osapuolen puhuvan edes englantia vahvan aksentin takia :D mutta kaikesta on selvitty, ja yleisesti monessa paikassa osataan palvella sujuvasti. Ja esimerkiksi Filippiineillä se on yksi pääkielistä, ja telkussa ja leffateattereissa kaikki on englanniksi. Mutta pikkusaarilla matkaoppaat eivät välttämättä osanneet sanaakaan englantia, kun taas pääkaupungissa huomasi sen olevan erittäin vahva kieli paikallisilla. Vaihtelevasti menee, mutta en usko, että kenellekään on suurempia ongelmia kielimuurin kanssa, varsinkin paikoissa missä turismi on yleistä :) Jos englantia ei osaa ollenkaan, se tietty voi olla ongelma.
 
Kynnet, ripset, kampaajat, hieronnat jne – mullakin on molemmilla reissuilla ollut akryylikynnet ja volyymiripset, ja ekalla kerralla kun oltiin vaan kolme viikkoa ne kestivät hyvin. Tokalla kerralla kun edessä oli viisi viikkoa, koitin selvittää mitä tehdä. Ripsissä päädyttiin tekijäni Jennan kanssa tunkemaan ne niin täyteen kun mahtuu, että pärjään loppuun asti ilman huoltoja. Yleensä en tykkää niin tuuheasta lopputuloksesta, mutta hyvältä näyttivät vielä kotiin palatessa. Tosin kannattaa ottaa vähän lyhyemmät pituudet (mulla oli 9-10mm), että kun aukkoja tulee niin ei ole pitkiä tupsuja harottamassa. Koitin kuitenkin googlettaa esimerkiksi Singaporesta ja Balilta tekijöitä, mutta kun itse niitä tekee, niin on kriittisempi ja en löytänyt yhtäkään paikkaa mitä olisin voinut harkita. Varmaan näissä kohteissa puskaradio toimii paremmin, jos on pidempään yhdessä paikassa. Hyviä ja hygieenisen näköisiä kynsipaikkoja olen nähnyt pitkin mestoja, mutta hintoja katsellessa näissä paikoissa hinnat ovat melkeinpä samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Ekalla reissulla mulla oli pidemmät kynnet, joista varmaan kolme katkesi kolmessa viikossa, tokalla rundilla oli lyhyemmät ja niistä vain yksi irtosi ihan viimeisenä päivänä, ottaen kuitenkin huomioon kuinka helposti ne ilmaantuu esimerkiksi vedessä. Että jos ne Suomessa laitattaa, niin lyhyillä kannattaa lähtee liikenteeseen. Kampaamo käyntejä en ole noin lyhyillä reissuilla kaivannut, mutta olen monilta kuullut, että melkeinpä jokaisessa paikassa on päteviä tekijöitä, ja ovat turisteilta tottuneet vaaleiden hiusten käsittelyyn, niin uskaltaa kuulemma kokeilla, varsinkaan jos ei ole mitään kovin dramaattista muutosta tekemässä. Kampaamopalvelut ovat edullisempia Aasiassa. Hierontoja saa joka paikasta, ja melkeinpä kaikkialla osaavat hommat. Suosittelen näitä hinnan ja laadun takia ottamaan mahdollisimman usein. Jennyn kanssa mentiin Koh Lipellä samaan paikkaan joka ilta ruuan jälkeen rentoutumaan, ja jälkikäteen iltateet kun selailtiin puhelimia hierontapaikan erinomaisella wifillä :) Kosmetologina en suosittele jalkahoitoja, ellette ole täysin varma paikan hygieniasta ja steriloinneista. Kynsipaikoissa kannattaa myös olla tarkka kuinka hyvin kaikki desinfioidaan.
 
Lennot Aasiaan – moni on sitä mieltä, että lentoja kantsii tarkkailla ja ottaa edullisimmat vaihtoehdot, olisipa välilaskuja ja odotteluja kuinka paljon. Itse olen tässä hieman eri mieltä, ja olen lentänyt vain Finnairin suorilla lennoilla. Molemmilla kerroilla olen lennot ostanut Hulluilta Päiviltä tarjouksena, ja vaikka hullareilla ei enää lentoja myydä, on Finnairilla jatkuvasti omia tarjouksia nettisivuillaan. Nytkin monta viikkoa Bangkokin lennot olivat noin 550€, ja itse mieluummin matkustan sen alle kymmenen tuntia suoralla lennolla, kun hikihatussa metsästän lentoja säästääkseni noin 100-150€. Sitten stressataan välilaskuja, todella pitkiä odotteluja, onko matkatavarat vielä mukana jne. Varsinkin nyt kun Finnair uusi näiden kaukokohteiden lentokoneet, on tilaa enemmän ja omat henkilökohtaiset näytöt ovat suuret, ja leffavalikoima loistava. Tietenkin jos haluaa ihan budjetilla vetää, mutta koen, että satanen sinne tänne ei varmaan kaada monen ihmisen viikkojen kestävää lomaa. Varsinkin kun on paluumatka Suomeen, siinä vaiheessa voi tuntua erittäin mukavalta päästä yhdellä lennolla takaisin. Mutta tämä minun henkilökohtainen näkemys :)
 
Lennot Aasian sisällä – näistä tuli hirmuisesti kysymyksiä. Lentoyhtiöitä joita olen käyttänyt on jo niin monta, etten edes muista kaikkia, mutta Air Asia ja Philippine Airlines ovat olleet loistavia. Cebu Pacific on myös todella kehuttu Filippiineille lentäessä. Monia tuntuu jännittävän, että millaisia ne koneet sitten ovat. Ihan samanlaisia normaalia koneita kuten täällä Euroopassakin, ja usein yhtä siistejä. Pari kertaa olen lentänyt pienemmilläkin yhtiöillä, ja koneet ovat selkeästi vanhoja, joka näkyy esimerkiksi penkkien siisteydessä, mutta lennot ovat olleet niin lyhyitä, niin ei ole haitannut. En ole kertaakaan kokenut, etteikö olisi turvallista lentää, vaikka ekalla reissulla oli Air Asian kone katoamiset ihan tuore juttu. Noita lentoja menee siellä päin päivittäin satoja, onnettomuudet on erittäin harvinaisia. Palvelu on ollut aina hyvää, mikä mun mielestä on aasialaisilla aika yleistä, erittäin vieraanvaraisia ihmisiä joka paikassa. Suurien kaupunkien lentokentät ovat kansainvälisellä puolella erittäin hienoja ja siistejä, pikkukaupunkien lentokentät ovat sitten vähän laidasta laitaan :D tota noin… siis ne saattaa olla vaan yksi iso vanha halli, ja turvatarkastukset ovat vain käytäntö, varmaan menisi konekiväärikin niistä läpi. Tai esimerkiksi Filippiinien Coronin ”lentokenttä”, se on semmoinen pieni rakennus ja siellä mitään liukuhihnoja ole, vaan kaikkien matkatavarat kannetaan sisälle samasta ovesta mistä itsekin tulit sisään. Lippujen hinnat vaihtelevat suurin piirtein 50-150€, Filippiineille saattaa maksaa enemmän, ja joskus löytyy halvemmallakin. Joskus myös koneessa saattaa olla vain pari ihmistä matkustamassa samaan aikaan, se on ihan hauskan näköistä. Lennot ovat lähestulkoon poikkeuksetta myöhässä, joten ei nälkäisenä lentokentälle ja kannattaa olla esimerkiksi joku kirja aina mukana laukussa. Aasian sisällä on lähestulkoon poikkeuksetta suuremmat painorajoitukset matkalaukulle, saattaa olla jopa 30kg, mutta kannattaa lentoja varatessa varmistaa, kuuluuko matkalaukku hintaan. Jos varaatte esimerkiksi ebookersin applikaation kautta, siellä ei välttämättä kysytä mahdollisesta laukusta, mutta lentoyhtiön omilla sivuilla on erillinen osio. Matkalaukut saattavat maksaa ylimääräistä, mutta ei kovinkaan paljoa.

Matkakumppani – pidemmälle reissulle tätä kannattaa harkita tarkkaan. Joskus se paras kaveri ei todellakaan ole oikea vaihtoehto, kannattaa varmistaa, että haluatte oikeasti nähdä ja tehdä samanlaisia asioita. Mulla oli ekalla reissulla mukana Jenny, ja hänen kanssaan ehdottomasti kaikki loksahti paikoilleen, ja kiinnostukset olivat tismalleen samat. Tykättiin mennä paljon ja nähdä kaikennäköistä. Tokalla kerralla sitten taas jouduttiin matkakumppanin kanssa molemmat osapuolet taipumaan enemmän, että tehtäisiin molemmille mieluisia asioita. Sekin ihan normaalia, mutta mulle esimerkiksi liika löhöily rannalla ei vaan sovi, vaan tykkään mennä ja liikkua. Jenny on oikeastaan ainut mun kavereista, jonka kanssa voisin olla oikeasti tosi pitkään poissa.
Mitä mukaan? käytännön juttuja mitä kannattaa varata mukaan, ja osaa pitää käsilaukussa jatkuvasti mukana: laastarit, käsien desinfiointiaine, kynsisakset, Suomesta yleisantibiootti, ripulilääke, särkylääke, minigrip pusseja (näissä voi myös säilyttää esimerkiksi lääkkeet, ja myönnetään, itse hamstraan näitä pari ylimääräistä mukaan Helsingin lentokentältä mukaan lähtiessä), hyttysmyrkky, nenäliinat.
Olotilat – kyllä, olotilat ovat hieman erilaiset kuin täällä päin matkustaessa. Ainaski pikkusaarilla, hiekkaa on varpaiden välissä myös suihkun jälkeen. Kuitenkin joka paikassa, myös halvimmissa hostelleissa, on suihkuun mahdollisuus. Joku pöpö kammoinen kyseli myös esimerkiksi käsien pesusta ennen ruokailua, niin valitettavasti siihen ei aina ole mahdollisuutta. Käsidesi kannattaa olla matkassa kokoajan mukana, mutta eihän se likaa vie pois ja varsinkin jos tulee syötyä käsillä. Mutta! Pakko sanoa, että olin itsekin ennen tosi vainoharhainen tässä asiassa, ja olen vieläkin Suomessa ollessa erittäin riippuvainen käsien pesusta, mutta jos ollaan rehellisiä, niin tuolla unohtuu tälläiset asiat. Käsidesi joo, mutta otan aika rennosti aina ja en välitä tuollaisista ”pikkujutuista”. Se on niin eri maailma jotenkin, elän aika ituhippinä siellä. Mutta en siltikään vähättele hygienian tärkeyttä :D jos tuntuu, että se on ylitsepääsemätön asia, että kädet saattaa välillä jäädä pesemättä, sitten reppureissailu ei ehkä ole oikea vaihtoehto sulle, mutta toivottavasti ei, sillä YOLO ;) Sitten kysyttiin yleisesti vaatteiden pesusta, niin hotelleissa on usein pesupalvelut, mutta ne on ylihinnoiteltuja. Vaatteet voi joko viedä paikallisille ”pesuloille”, eli monet pesevät erittäin edullisesti kotipesuloissa, tai sitten mennä itsepalvelupesulaan. Yksittäispakattuja pesuainepaketteja myydään aivan joka paikassa. Ite oon välillä myös pessyt pikkareita hotellien suihkuissa :D joillakin vaatteilla myös uin tuolla, ja koen niiden olevan puhtaat sen jälkeen… joo osaan olla hieman likainen reissatessa, mutta sellaista se on :D Joku myös kysyi, vienkö vaatteita mukanani vai ostanko paikan päältä, niin kuin moni tekee. Itse vien ihan omat vaatteet mukaan, en voi luottaa siihen, että löydän paikan päältä mieluisia. Ja omat lomavaatteet ovat aika mitättömän kokoisia, jos miettii paljonko tilaa oikeasti kymmenen naru s-kokoista crop toppia vie tilaa.
 
 
Raha – teen tällä viikolla vielä omaa postausta maksamisesta ja rahoista, mutta pari juttua tähän. Yksi asia, joka kannattaa muistaa tehdä vielä Suomessa ollessa, on ilmoittaa pankkiin reissusuunnitelmista. On niitäkin tapauksia, missä epäillään korttitietojen varkautta, ja pankki sulkee kortin, jota ei sitten auki saakaan toiselta puolelta maailmaa. Se aiemmin mainittu luottokortti on aika tärkeä. Kannattaa myös selvittää , onko kaikissa kohteissa automaatteja, on myös niitä saaria joissa ei ole, ja varmasti nostaa tarpeeksi käteistä etukäteen. Varsinkin jos saarella on vain yksi automaatti, niin se hyvin suurella todennäköisyydellä on rikki. Gili Trawanganilla oli kolme automaattia, ja kun me oltiin siellä, vain yksi niistä toimi. Huom, valuutta tietenkin on eri maissa eri, ja kannattaa ladata puhelimeen ilmainen muuntaminen applikaatio, joka toimii ilman nettiä, turha niitä kymppitonneja ja miljoonia on itse yrittää päässä laskea.
Ruokailu- eli tällä saralla on erittäin helppo mennä todella halvalla. Syödä voi parilla eurolla, tai sit vähän kalliimmin, eli noin 6-8€. Tämä siis pätee myös isoissa kaupungeissa, eikä vain pikkusaarilla. Joka paikassa löytyy erittäin hyvää ruokaa edullisesti. Myöhemmin postauksessa onkin mun lemppariruuasta kuva, eli riisiä ja paksoita oysteri-valkosipuli kastikkeessa. Siis joo, ei ehkä se ravinnerikkain, ja näyttää tylsältä, mutta siis tuolla kaikki simppelitkin ateriat on vaan niin maukkaita. Tälläinen ateria maksaa max vain pari euroa. Toinen lemppari on vihreä curry, ei todellakaan voi verrata mihinkään suomalaisten ravintoloiden tarjontaan. Kysyttiin, onko paljon kasvisruoka vaihtoehtoja, niin KYLLÄ. Joka paikassa on todella monta kasvisvaihtoehtoa, ihan pelkillä kasviksilla tai sitten varsinkin tofua lisänä. Ja ottaen huomioon, että maitotuotteiden sijaan käytetään esimerkiksi paljon kookosmaitoa.  Jos syötte kalaa ja äyriäisiä niin kuin minä, niin vaihtoehtoja on loputtomiin. Tuolla saarilla varsinkin on super tuoretta tarjontaa. Pakko vaan sanoa, että kaikissa paikoissa en ole niin varma kuinka erillään esimerkiksi liha ja kalaruuat kokataan, mutta en ole alkanut pienissä kylissä asiasta valittamaan. Ja liha on siellä kuitenkin myös paikallista, eikä massatuotettua tehtailla, mitä vastustan. Kysyttiin myös gluteenittomasta ruuasta, en ole paras vastaamaan kun en ole asiaan kiinnittänyt itse huomiota, mutta syön ylipäätänsä tosi vähän vehnää itsekin, tuolla on enemmän riisiä ja riisinuudelia jne. Mutta arvelisin, että esimerkiksi pitsa paikoissa tai hotelli buffeteissa tuskin hirveästi otetaan huomioon. Hotelleilla ei kannata syödä, ruoka on lähestulkoon aina ylihinnoiteltua, eikä kovinkaan hyvää. Ruokakauppoja ei välttämättä ole kaikissa paikoissa, enempi semmoisia kiskoja, joista saa limpparia, vettä, sipsejä ja suklaata (huom purkkaa ja karkkia tuskin löytyy mistään.) Xylitoli purkat kannattaa ottaa Suomesta mukaan, varsinkin jos olette riippuvainen niin kuin minä. Ja Singaporessa saa kyllä syödä purkkaa, sitä ei vaan saa sylkeä mihinkään, vaan roskikseen kuuluu. Kuitenkin koitin kunnioittaa paikallisia tapoja, ja en esimerkiksi kadulla kävellessä mäiskyttänyt purkkaa.
Rokotukset – jep, eli tarkistus, että nämä ovat kaikki kunnossa. Monilla saattaa esimerkiksi olla jäykkäkouristus päivittämättä, ja kurkkumätärokote on tärkeä. Toiset tärkeät ovat polio, ja mahdollisesti MPR (muistaakseni en tätä jälkimmäistä itse kuitenkaan päivittänyt, en nyt ole ihan varma). Sitten A- ja B-hepatiittiin pitää rokottautua, jos muistan oikein, niin toi A pitäisi olla aika monella kunnossa jo muutenkin, mutta B tarvitaan nimenomaan matkustaessa tiettyihin paikkoihin. Tämän minäkin hoidin ekalla reissulla, ja siihen tulee vielä ottaa vuoden sisällä vahvenne, jonka jälkeen se on sitten elinikäinen. Sitten on myös malaria lääkitys, johon tarvitsee reseptin, mutta aloitetaan ottamaan tietty aika ennen malaria alueelle menoa (ehkä 7 päivää :D ). Rokotteet nostavat kuluja huomattavasti, mutta ovat ehdottomasti pakolliset. Malaria lääkitys on noin 50€, ja Gili on ainut paikka missä olen ollut missä sitä kuulemma on, mutta päädyinkin olla ottamatta sitä. Moni on sanonut, että ei Gilillä ole niin paljoa, ja kun lääke aiheuttaa pahoinvointia, ja ei saisi olla auringossa niin otin riskin ja olin ottamatta. Eri asia, jos olisi voinut jo Suomessa kotona ottaa etukäteen. Tietty, jos olisi keltakuume tullut, niin olisi ollut omaa tyhmyyttä. Kuitenkin kannattaa tsekkaa omien matkakohteiden suositellut rokotteet, esimerkiksi Japanin aivotulehdusta ilmenee paikoittain. Tämä oli nyt erittäin epäammattimainen osio, jokainen on pari kuukautta ennen matkaa yhteydessä terveydenhuoltoon, ja selvittää sairaanhoitajan kanssa, mitä reissuun tarvitsee ja millä aikataululla. Nää mun ”ehkä” jutut olivat vaan suuntaa-antavaa. Mutta hyttysiä kannattaa välttää, ja jos apina puree niin suoraan lääkärille. Rokotuksia hakiessa kannattaa myös pyytää sitä yleisantibioottia, kaiken varalta. Vatsataudit tietenkin ovat yleisiä, minä tai kaverini emme ole onneksi saanut sen kummempia pöpöjä reissatessa, mutta kaikki tuttuni ovat. Saattavat pariksi päiväksi pistää lepäämään, mutta eivät ole vakavia. Jos ei mene ohi, niin tietenkin lääkäriin.

Suunnittelu – taas yksi todella kysytty osio. Miten suunnitella reissu? No tämäkin on vähän raha, aika ja mielipide asia. Jos menee erittäin budjetilla, ehdottomasti kannattaa etukäteen, sillä silloin löytyy parhaat hinnat ja vielä löytyy esimerkiksi edullisimmille lennoille lippuja. Jos on vaan pari-kolme viikkoa reissussa, kannattaa silloinkin aika tarkkaan katsoa päiviä ja hotelleita ja lippuja etukäteen, jottei mene ns. hukkapäiviä kun katsoo liian myöhään ja matkustusajat saattavat olla huonot. Esimerkiksi jos voisi lentää aamu 7 lennolla, ja olla seuraavassa kohteessa jo aamulla, mutta kyseisen lennon liput loppuunmyydään, ja seuraava onkin vaikka klo 12 päivällä, ja olet alkuillasta perillä seuraavassa kohteessa. Tuolloin ei kerkeä oikeen mitään tehdä edellisessä paikassa, ja uudessa paikassa hotellin kautta niin on vain ilta aikaa enää nähdä mestoja. Parin viikon reissussa yksi päivä pois syö aika paljon. Mutta jos on monta kuukautta, mielestäni lennot ja hotellit voi katsoa hieman rennommin, suunnitella reissua menon mukaan. Voi olla, että jossain paikassa viihtyykin pidempään kun oli alun perin ajatellut. Saattaa tutustua mukaviin ihmisiin ja tehdä uusia kavereita jne :) Reitti saattaa jopa muuttua. Meille kävi näin Jennyn kanssa ollessa Lipellä, päädyttiin jäämään sinne pidemmäksi aikaa kun alun perin suunniteltu. Mä en ole ollut erittäin pitkiä aikoja reissussa, mutta tykkään vähän molemmista vaihtoehdoista. Osa hotelleista ja lennoista, varsinkin alkupään, on katottu etukäteen, sit mennään vähän sellaisella periaatteella, että varataan kun siltä tuntuu. Mietitään päiviä ja reittiä fiiliksen mukaan. Eli matkakohteet on päätetty etukäteen ja niihin on tutustuttu, mutta reissupäiviä ei ole lyöty lukkoon. Välillä tämä kylläkin koituu kohtaloksi, sillä esimerkiksi edellisenä iltana ostettuna lentoja saattaa olla vähemmän jäljellä, ja joutuu maksamaan jopa tuplasti enemmän kun aikaisemmin suunniteltuna. Koskaan ei kummiskaan ole käynyt niin, että olisivat loppuneet kokonaan. Kerran olin katsomassa seuraavalle päivälle lentoja, ja ajattelin, että maksan kohta. No, tunti myöhemmin ne olivat loppuneet, ja 80€ lentojen sijaan jouduttiin maksamaan 150€ liput. Eli ei aina toimivin vaihtoehto, mutta suhtaudun tuollaisiin aika rennosti, en osaa stressaa. Mutta halvin vaihtoehto se ei välttämättä ole :D Saarien välisissä venematkoissa kannattaa ottaa huomioon, että saattavat mennä vain kerran kaksi viikossa, niiden aikataulut pitäisi tietää etukäteen, että voi suunnitella. Jos on mahdollista käydä bussiterminaalissa ostamassa bussiliput etukäteen päivää aiemmin, suosittelen. Vaikka busseja menisi tunnin välein, seuraavat kolme vuoroa saattaa olla jo täyteen buukattu, ja kyllä, istuimme erittäin tylsistyneenä tunteja Jennyn ja rinkkojen kanssa terminaalilla. Mutta, jos olette vähäänkään neuroottisia suunnittelun kanssa, mieluummin mahdollisimman aikasin, esimerkiksi edes viikkoa aiemmin, niin ei tule hengenahdistuksia. Moni ei varmaan jaksaisi tätä meidänkään yli rentoa tapaa :D Ja mitä netistä oli sanomista, ei kannata koskaan olettaa, että esimerkiksi seuraavassa hotellissa on toimiva wifi varausten tekoon. Kaikista varausvahvistuksista kannattaa aina ottaa kuvakaappaukset. Ja jos katselette kohteissa kiinnostavia juttuja etukäteen, mikä on suositeltavaa, niin niistäkin screenshotit, ihan vaikka vaan taksikuskeille näytettäviksi.
Suojatuminen auringolta – perusjuttu, mutta muistakaa aurinkorasvojen tärkeys, ja veden juonti. Jos olette koko päivän auringossa, niin hattua päähän. Suojavoiteita ja aloe vera voiteita löytyy miltei joka paikasta, ja suojakerroin 50 eiks yeah ;) Mekin mentiin Manilassa vanhassa kaupungissa koko päivä semmoisessa vajaassa 40 asteen kuumuudessa, ilman tuulta.
Sää – no tuota kuumuutta on, mutta sää olosuhteet ovat erittäin vaihtelevat. Ihan joka paikassa saattaa olla sadekuuroja, jotka kestävät 15-60min, tai sit kokonaan synkkiä päiviä. Tuollapäin pitää varautua siihen, että joka päivä ei välttämättä ole vain kirkas taivas. Mulla ei sade ole koskaa pilannut reissua tai päiviä, olen myös nukkunut Kuta Beachilla läpimärän pyyhkeen alla päikkärit kun päälle sataa kaatamalla, mutta kannattaa muistaa matkaa varatessa, että sellaista tuolla tropiikissa on. Oikeastaan parit hauskimmat muistot mulla on vietetty kaatosateessa :) ja suojaan pääsee aina johonkin, ja ne on yleensä lämpimiä sateita, kylmä tuskin tulee.
Taksit – oma osio, koska näissä kusetetaan valitettavan usein. Ihan sama missä menette, niin taksit ei todellakaan maksa samaa kuin Suomessa. Perus kaupunginsisäisissä matkoissa hintojen pitäisi mennä jossain 2-6€ paikkeilla, ja lentokentiltä kaupunkiin ihan maksimissaan 10€, jos edes sitäkään. Monesti lentokentillä kuskit odottelevat, ja ovat yli ystävällisiä, eli yrittävät palvelulla saada sinut kyytiin. Hinnat tulee aina kysyä etukäteen, ja aina pyytää mittaria. Moni ei välttämättä suostu sitä laittamaan päälle, koska sillä hinta on niin vähän, vaan yrittävät pistää rahoiksi. Näissä kannattaa olla valppaana. Myös esimerkiksi poliisit auttavat taksikuskeja, ja vakuuttelevat hintojen olevan esimerkiksi jopa 50€, jotta lyövät itse rahoiksi. Bangkokissa mittarit ovat aina päivisin päällä, mutta iltaisin hinnasta pitää neuvotella ja tinkiä, yleensä kohtuullinen hinta on kaksi kertaa enemmän mitä olisit päivällä maksanut. Mutta huomatkaa myös, vaikka mittari olisi päällä, joissain paikoissa on yleinen ”lentokenttä-lisä” hintaan, mutta sekin on yleensä selkeästi esillä taksissa hinnastossa, eli ei kusetusta. Joissain paikoissa, kuten Balilla, etäisyydet ovat oikeasti niin pitkiä, että jos taksilla kuljette, hinnat ovat suurempia, mutta ei kuitenkaan päätä huimaavia. Monilla hotelleilla on myös omat ”taksit”, eli kuskaavat huomattavasti halvemmalla omia asukkaitaan. Monissa paikoissa voi myös palkata päiväksi könttäsummalla oman kuskin, joka kuskailee mihin haluaa ja odottelee niin kauan kun pyörit itse kohteissa. Mun My Day Bali videolla näkyy tälläinen kuski, hän vei meidät temppelille, kahvitilalle, ja riisipelloille etukäteen sovittuun hintaan. Odotti niin kauan kun haluttiin, eli ei todellakaan ollut kiire, ja jopa kahvitilalla pyöri meidän kanssa ja esitteli kasveja. Ihana tyyppi :D Sama pätee myös saarilla, että voi vuokraa oman veneen, kuskit, ja oppaat. Tietenkin kalliimpaa kuin menisi muiden turistien kanssa veneellä, mutta ilman aikatauluja ja saa päättää itse mihin menee. Ja esimerkiksi Filippiineillä tämä lysti maksoi meille 20€ enemmän kuin ryhmärämä, eli huimat 10€ per pää. Ehdottomasti sen arvoista.

Turvallisuus – Moni kyselikin, että koenko reissussa ollessa oloani turvalliseksi, varsinkin toisen tytön kanssa. Niin kyllä tunnen. Olen kylläkin aika luottavainen ihmisiä kohtaan, mutta noissa kohteissa missä olen ollut en ole kokenut tarvetta pelkoon. Tietenkin myös vaikuttaa, että emme ole juoneet tai bilettäneet, silloin tietenkin asetelma voisi olla toinen. Mutta yksin yöllä Bangkokissakin ja taksissa olen ollut ihan levollisin mielin. Varkauksista kyllä kuulee, itse olen säästynyt niiltä. Rannalla olen uskaltanut jättää laukkua ja tavaroita, kun on itse uimassa jne. Kusetuksilta on mahdoton välttyä, niitäkin ehkä oppii siivilöimään kun siellä kiertelee enemmän. Ja monesti kannattaa esittää, että tuntee paikat, vaikka ei tuntisikaan. Jos vaikutat siltä, että eihän tämä taksi voi noin paljoa maksaa, ne tajuaa että ei voi bluffaa. Jos katot kaveria vähän kyseenalaistaen, ne tietää jo, että olet kusetettavissa. Ainut harmillinen juttu mikä mulle on käynyt, on tyrmäystipat, mutta silloinkin oli suojelusenkeli matkassa, sillä Jenny ei juonutkaan omaa juomaansa ja sai mut hotellihuoneeseen. Tämä tarina myöhemmin, mutta noita sattuu siellä paljon, niin naiset varsinkin varovaisuutta juominen kanssa.
 
Urheilu – mulle niin tärkeä juttu, mutta jää aina taka-alalle reissatessa. Ulkona on liian kuuma hikijumppaan, ja muutenkin tahti on semmoinen, että ollaan kokoajan menossa, niin salille ei tule kerittyä, vaikka hotellilla semmoinen olisi. Olenkin molemmilla kierroksilla lihonut ihan huolella, vaikka hyötyliikuntaa tuleekin harrastettua enemmän kun koskaan. Varsinkin Jennyn kaa patikoitiin ties missä viidakoissa :) mutta treenaamiseen olosuhteet on vähän huonot. Jos olisin oikeasti kauan yhdessä kohteessa, ehdottomasti etsisin ilmastoidun kuntosalin.
 
Välimatkat – Aasiassa paikasta toiseen pääsee ties millä kulkupeleillä, mä olen reissannut lentokoneilla, busseilla ja eri näköisillä veneillä. Kannattaa oikeasti ottaa huomioon, että vaikka kulkisitte ”läheisillä”saarilla, välimatkat saattaa olla pitkiä ja viedä paljon aikaa. Esimerkiksi Coron ja El Nido ovat tavallaan vierekkäin, mutta venematka kestää 8 tuntia. Jos on lyhyemmän ajan reissussa, suosittelisin mieluummin, että on vain sitten yhdessä kohteessa ja nauttii siellä pidempään, kuin että tunkee kaikki saaret yhteen reissuun. Bussimatkat ovatkin sitten oma tarinansa, puuduttaa peppua ja ne ei aina tunnu niin turvallisilta :D Veneitä on erilaisia, on semmosia hitaasti hyvää tulee ja sit speed boatteja. Jälkimmäisissä sit oikeasti tulee oksu, jos on vähäänkään heikko matkapahoinvoinnille ja aallot on yhtään isommat. Mulla ei ole mitään ongelmaa, mutta Jennylle nämä ovat tuskaa, ja ei auta yhtään kun kuulee ympärillä muiden oksentelevan. Yksi mun tuttu myös on mennyt kaverin kanssa kuskilla ja autolla Singaporesta Kuala Lumpuriin, kun ei bussi huvittanut. Mitään maltaita se ei maksanut, mutta kyllä se yli satasen maksoi. Eli jos on varaa, mutta ehkä vähän turha :D
 
Vaatteet – perus loma ja biitsi vaatteiden lisäksi kannattaa varautua myös vaihteleviin lämpötiloihin. Lentokoneessa, varsinkin pitkällä lennolla, on kova ilmastointi, joten lämmintä päälle. Myös esimerkiksi meidän ollessa vuorilla, niin yöt muuttuivat erittäin kylmiksi, ja paleltiin kosteilla lakanoilla. Jos reissaatte talvella, niin kannattaa huomioida, että esimerkiksi Hong Kongissa ja pohjois Vietnamissa on tällöin todella kylmä, eli kesäkuukaudet ovat parempi matkustusaika näihin kohteisiin. Jos ootte tehty sokerista, jonkinnäköinen sadetakki tai viitta on hyvä olla. Kuitenkin trooppisessa ilmastossa vaatteet kuivuvat super nopeasti, kunhan ei mene märillä vaatteilla mihinkään ilmastoituun ostoskeskukseen vilustumaan. Sandaalien lisäksi myös hyvät lenkkarit kantsii olla mukana. Ja ei ehkä ne lempparit kahdensadan euron Niket, vaan sellaiset, ettei sydän säry kun ne menevät mudassa pilalle. Itse matkustuslaukusta, no itse koen rinkan epäkäytännölliseksi, ja yhtä helppoa roudata perässä matkalaukkua kun painavaa rinkkaa. Jopa pikkusaarilla, se on vain pieni hetki kun rannalla ei voi vetää perässä laukkua, ja sen saa kannettua helposti. Tykkään vaan kun kaikki on viikattu ja järjestyksessä, eikä mytyssä tungettu rinkkaan. On kiva avata laukku, ja oikeasti nähdä mitä matkassa on mukana. Mulla vaan meni ekalla reissulla todella tunteisiin se rinkka, niin päädyin tokalla kerralla ottamaan mukaan matkalaukun. Muutenkin matkalaukku elämä osaa olla perseestä, niin pysyin huomattavasti kärsivällisempänä matkalaukkuni kanssa. Mutta tämäkin mun mielipide, moni tykkää mennä rinkan kanssa.
Teiltä tuli ihan mieletön määrä kysymyksiä aiheeseen liittyen, ja toivottavasti osasin vastaa! Jokaisesta kohteesta tulee vielä omia vinkkejä, ja vastailen loppuun kysymyksistä sitten niissä.
Suosittelenko Aasia reissaamista kaikille? En todellakaan. Tälläinen ei sovi kaikille, ja moni saattaa tykkää esimerkiksi ihan eri kulttuureista. Mutta kunhan saa lentolipun maksettua tuonne suuntaan, niin voi viihtyä todella kauan reissussa pienellä budjetilla, ja minä vaan tykkään todella paljon rennosta fiiliksestä mitä tuolta löytyy. Ja tietenkin ilmasto on hieman mukavampi kun Suomen talvi.
Kun kohteista kysyttiin, että mitä suosittelen eniten ja vähiten: Bali ja Filippiinien Palawan saaret, vähiten Malesian Langkawi saarta. Itse odotan seuraavalta reissulta Kambodzaa ja ehkä Kiinaa. Vietnamiin ja Intiaan haluan kanssa joskus ajan kanssa kiertelemään. Jos tykkäsitte postauksesta ja jaksatte kuunnella höpötystä, liitän vielä postauksen perään videon missä vähän kerron joistain kokemuksista.
Nyt sit hukutan teidät fiiliskuviin! :)

Kuvat: Bali, Koh Lipe, Bangkok, Gilin Saaret, Manila, Palawan saaret, Singapore, Kuala Lumpur,Langkawi, Cameron Highlands

KAUNEUS & ULKONÄKÖ part I

19.10.2016
 

Elikkäs, saitte snäpissä (snapchat: ananasraaste) laittaa kauneuteen ja ulkonäköön liittyviä kysymyksiä, ja laitoittekin niitä tosi laajasti. Jaioin ne useampaan kategoriaan, ja koska niitä tuli niin paljon, jaan ne vielä kahteen eri postaukseen, ja tässä ekassa olisi meikkaaminen, hiukset, ja pistokset:

 

Meikkaaminen
 
Mikä on sun lempi/inhokki meikkimerkki?
Ihan lemppari on ehdottomasti Lumene, voisin elää pelkästään heidän tuotteillaan loppuikäni. Parasta tietenkin, että ovat suomalaisia, ja kohtuuhintaisia. Inhokki meikkimerkki on vähän vaikeampi vastata, sanoisin ehkä joku Rimmel, joskus jotain heidän juttujaan ostanut, enkä koskaan kokenut mitään niistä hyviksi.
 
Mistä meikkituotteesta voisit luopua ja mistä et?
Jos ei nyt puhuta mistään hifistely tuotteista, vaan arkimeikissä käytettävistä, niin luopuisin varmaan kulmakarvatuotteista, koska kulmakarvat mulla löytyy omasta takaa. Tiedän, että joillekin kulmat on eka juttu joka pitää piirtää, itselläni ei niinkään. Mistä en voisi luopua, ja tuun mainitsemaan tämän tuotteen useamman kerran tässä postauksessa, on ehdottomasti Lumenen CC-voide.
 
Minkä ikäisenä aloit meikkaa, ensimmäinen meikkituote, ja minkä ikäisenä sinun mielestä nuorten kuuluisi alkaa meikkaa?
Aloitin meikkailemaan varmaan 13-vuotiaana, puuteria ja ripsaria vain aluksi, mutta kyllä se Ainon parodioima Maybelline Dream Matte Mousse oli mullakin käytössä, ja ihan samalla tavalla, pitkin huuliakin. Meikkaaminen tietenkin aloitetaan kun siltä itsestä tuntuu, mutta kyllä mun mielestä on outoa jos alle 13-vuotiaat sitä tekee. Mutta olenkin kasvanut eri aikakaudessa, voin sanoa  että nykypäivän nuoret, vaikkapa 14-vuotiaatkin, osaavat jo meikata ihan eri tavalla kuin itse sen ikäisenä. Tai edes itse tämän ikäisenä. Ehkä se raja sit nykyään on alempi, mutta onneksi itse kasvoin sellaisessa maailmassa, että kaksitoista vuotiaana oikeasti leikittiin vielä pehmoleluilla ja keppihevosilla (ja ei edes ollut vitsi).
 
Kalliit vs. halvat meikkibrändit?
Tässä vastaan, että ehdottomasti halvat. Lumene, Kiko Milano (pystyy myös muuten tilaa netistä) ja Nyx ovat tämän hetken lemppari meikkimerkkini. Ja Kikossa hintalaatusuhde varsinkin on erittäin hyvä. Ja olen siis nuorempana suostunut käyttämään vaan merkkimeikkejä, Dior, Chanel, YSL jne. ja voin sanoa, että olivat laadukkaita tuotteita, mutta esimerkiksi Lumenella on ihan yhtä laadukkaita tuotteita, ilman että hinta on pilvissä. En enää ikinä maksaisi 70€ meikkivoiteesta.
 
Kuinka usein meikkaat/laittaudut? Voisitko mennä kaupungille ilman meikkiä?
Meikkaan varmaan 2-3 kertaa viikossa, mutta jonain viikkoina saattaa olla enemmän menoja tai tapaamisia, ja jonain viikkoina vähemmän. Voisin mennä kaupungille, käyn aika usein kaupassa ja asioilla, ja esimerkiksi salimatkat menen ilman meikkiä tietenkin. Mutta en ehkä tykkäisi olla täysin meikittä shoppailemassa Helsingin keskustassa, mutta tämäkin valitettavasti johtuu enemmänkin siitä, kun mua kuitenkin tunnistetaan, varsinkin naistenvaateliikkeissä. Eli ehkä se on vaikuttanut vähän itsetuntoon, mutta lippis päässä kaikki taas ok :D viime viikollakin menin keskustassa ilman meikkiä mutta oli lippalakki syvällä silmillä, niin meni vielä. Silloin kun oli vielä ripsipidennykset, oli aivan sama, olin melkein aina ”meikittä”.
 
Onko sulla ollut ripsipidennyksiä?
On ollut, oikeastaan ekaa kertaa ensilaiton olen näin pitkään ilman. Hetkittäin ajattelen, että olisipa kiva ottaa volyymiripset takas, mutta nautin siitä kanssa että ei ole niitä tiellä, ja esimerkiksi paljon kotona ollessa jotenkin turhat. Ennen vihasin silmiäni ilman ripsaria/pidennyksiä, sillä omat ripseni ovat oikeastaan läpinäkyvät, ja ajattelin näyttäväni myyrältä ilman niitä. Nyt oon kylläkin jotenkin alkanut tykkäämään silmistäni, vaikka aika alastomilta ne näyttävätkin ilman mitään. Eikä mua silleen haittaa esimerkiksi snäppäillä ilman mitään meikkiä. Mutta voi olla, että otan ne takas taas jossain vaiheessa. Tykkään eniten kun mulla on C-kaarta, 8-10mm, volyymeissa joko 0,05/0,07 ja pieniä tupsuja.
 
Tykkäänkö meikkaa/teenkö pakosta/mitä vihaat eniten meikkaamisessa?
Tykkään, mutta vihaisin tehdä sitä päivittäin, mutta joskus kiva näyttää vähän laitetummalta. Välillä teen pakosta, jos esimerkiksi olen pari päivää ollut jo meikeissä, ja taas pitäisi jonkun takia laittaa pakkelia naamaan. Tykkään kuitenkin pitää niitä välipäiviä meikkaamisessa, tuntuu tunkkaiselta aina tukkia ihoa. Eniten vihaan, että se vie aikaa, vaikka normaalisti meikkaankin alle 10 minuutissa. En vaan jaksaisi :D ei ole kärsivällisyyttä.

 

Kivointa meikkaamisessa?
No kyllä se, että tuntee itsensä naisellisemmaksi, ja eri tavalla kauniiksi kuin ilman meikkiä.
 
Miten tulee hyvä meikki?
Aika ympäripyöreä kysymys, mutta sanon vaikka sitten, että hyvä pohjustus. Mun lemppari primerit on ehkä Kicksin, ja jos haluaa erittäin kestävän meikin, esim juhlameikin, jonka haluaa olla paikoillaan vielä aamulla herätessä, niin ehdottomasti suosittelen Kikon Matta-pohjustusvoidetta (tämä!). Voin sanoa, että silloin ei kyllä mikään liiku mihinkään, vaan jämähtää pysyvästi paikoilleen.
 
Mitä mieltä olet nykypäivän meikkaustrendeistä, missä muutetaan omaa ulkonäköä dramaattisesti?
En oikeastaan pidä ollenkaan, ja odotan vain, että trendi menee ohi, onneksi meikkitrenditkin ovat kautta aikojen aika muuttuvia. Tykkään itse enemmän luonnollisuudesta, ja esimerkiksi itse en varjosta kasvojani ollenkaan, sillä nämä on mun kasvojen muodot, ja helpompi oppia tykkäämään pyöreistä poskistani, kun alkaa niitä muokkaamaan laihemman näköiseksi. Koen, että jos jatkuvasti koittaa muokkaa itseään, ei koskaan voi olla tyytyväinen sitten siihen mitä on kaikkien muokkauksien alla. Maskeeraus taas on asia erikseen, ja rakastan mm. hienoja kuvausmeikkejä. Mutta arkimeikissä suuri määrä meikkiä ei ole mun mielestä kovin freesiä. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisella on omat tyylit ja omat mieltymykset, ja kaikki ei ole samanlaisia, jokainen tekee just niin kuin haluaa, kunhan se itsestä tuntuu hyvältä.
 
Lempituote? Samalla kylläkin tässä tulee myös Mitä meikkivoidetta käytät?
Siis vannon tämän tuotteen nimeen! Lumene CC-voide (tämä) ! Siis ei edes ole meikkivoide, mutta käytän sitä sellaisena. Olen kuitenkin ekan meikkivoiteeni ostanut melkein 15 vuotta sitten, ja siinä ajassa olen kokeillut yhtä sun toista tuotetta, halvemmista sinne ihan todella kalliisiin, ja mikään ei vedä tälle vertoja. Mulle annettiin Lumenelta myös kokeiluun melkeinpä jokainen heidän meikkivoide, mutta ei, pysyn nykyään vain tässä. Balilla revin tämän vauva apinan suustakin, samalla kiroten Mikaelille, että en varmana elä viikkoa ilman sitä. Sain sen takas btw. Ainut miinuspuoli ehkä se, että sävyjä on vain kolme, olen itse vaihdellut lightin ja mediumin välillä, ja niissä kahdessa on kyllä todella iso ero, toinen todella vaalea ja toinen jo aika ”ruskettunut” sävy mulle. Mutta sekoittelen kanssa välillä kasvovoiteen sekaan :) Ja tätä riittää ihan pieni määrä hyvän lopputuloksen saavuttamiseen, leviää hyvin, ja ei jätä yhtään kuivan tai kiristävän tuntuiseksi, ja sitä kaipaankin itse eniten meikkivoiteelta.
 
Mitä ripsiväriä käytät? Laitatko alaripsiin?
Mulla oli tuossa kesällä se ongelma, että en ollut melkeen 10 vuoteen käyttänyt säännöllisesti ripsiväriä. Oli ollut ripsipidennyksistä  taukoja, mutta silloin olin käyttänyt jotain meikkipussin pohjalta löytyneitä ilmaisnäyte ripsareita. Nyt sit oikeasti piti löytää joku ripsari, mistä oikeasti tykkää. Ja siis Lumenen tytöt auttoivat taas tässäkin. Kun kysyin sieltä suositusta, niin työntekijä sanoi itse käyttävänsä kahta heidän ripsaria päällekkäin. Ja tämä cocktaili osoittautui itsellekin erittäin toimivaksi. Ekaksi tulee pari kerrosta Blueberry Wild Curl Waterproof Mascara (tämä), joka tuo väriä ripsille erotellen ne, ja Lumenen työntekijä ainakin sanoi, että tämä ainut tuote, joka pitää hänen väkisin suorat ripset taivutetun näköisinä. Itselläni kaikki on niin kiharaa, että taivutuksen jälkeen ei ne suoristu millään. Sitten päälle Lumenen uutuutta True Mystic Volume Waterproof Mascara(tämä). Tämä taas on super tuuheuttava, ja yhdessä nämä kaksi tuo erotellun, pitkän ja tuuhean lopputuloksen, ja itsekin olen tykännyt. Että ihan hyvän vinkin sain. Ps. Essi on myös rakastunut tuohon uuteen True Mystic ripsiväriin, ja en ole koskaan nähnyt hänen ripsiään niin tuuheana kuin nykyään. Mulla vaihtelee tosi paljon, laitanko alaripsiin ripsaria, nyt taas semmoinen vaihe, että kyllä. Käytän siihen tuota Blueberry Wild Curl.
 
Millaisen pohjameikin teet?
No lyhyesti, Lumene CC, finnit ja nenänpielet peiteaineella, Anastasia Cream Contour Kitin vaaleilla sävyillä peitän silmänaluset, irtopuuteri (tässäkin olen vuosia suosinut Lumenea), vaalea aurinkopuuteri, joka toimii samalla ”poskipunana”, eli laitan hieman enemmän poskipäille. Ja uusi tuttavuus (tadaa, taas Lumene, en vaan mahda asialle mitään, että rakastan heidän tuotteita), Lumenen Undereye Concealer. Oon niin koukussa tähän tuotteeseen… oon aina kärsinyt todella tummista silmänalusista, ja tämä heijastava tuote on yksi parhaista mitä olen koskaan kokeillut. Tarkoitettu kylläkin vissiin primerina, koen että meikin alla se liikkuu tosi paljon, ja paras lopputulos on kun pienen määrän lisää silmien alle ihan viimeisenä meikin päälle. Tuubi on todella pieni, mutta tuotetta tarvitsee todella, todella vähän.
 
Miten teen kulmani?
En ole mikään kulmamestari, tämän olen sanonut monesti, mutta tuotteet joita käytän, ovat Anastasia Dipbrow Pomade, Lumene kulmakynä, Lumene läpinäkyvä kulmakarvageeli, Nyx Wonderpencil, ja joskus peiteaine siveltimen jäämillä käyn reunat läpi.
 
Miten saada huulimeikki pysymään? (joku kysyi erityisesti mun suosimaa Lumenen Lip Color sarjaa, kun ei hänellä pysy millään.)
Mun mielestä tässäkin, hyvä pohjustustuote on paras, valitettavasti en osaa vain vastata omaa suositusta. Mulla on tällä hetkellä Nyxin lip primer, mutta en koe sen olevan erityisen hyvä. Eli enemmänkin laitoin tämän kysymyksen, jos joku lukija osaisi vaikka tulla suosittelemaan hyvää tuotetta, ja voisin itse kokeilla :) Noista Lumenen Lip Color-kynistä, ne ei kyllä mullakaan pysy, sen verran rasvainen koostumus on. Pitävät huulet kivan pehmeinä, mutta joudun niitä kyllä lisäilemään aika usein, varsinkin ruokailun/juomisen yhteydessä. Vaativat myös huultenrajauksen, etteivät lähde leviämään. Mun mielestä Nyxin butter gloss tummat sävytkin pysyvät aika hyvin, vaikka ei pohjustaisi, eli aika paljon vaikuttaa tuote ja merkki.

 

Hiukset
 
 
Miten hoidat hiuksiasi?
Mua pidempään seuranneet tietävät, että olen fanaattinen hiustenhoitotuotteiden kanssa. Tämä johtuu myös siitä, että pitkän vaalennusprosessin jälkeen mun hiukset on menneet aika korpuksi, ja oon aikalailla lätrännyt niihin KAIKKEA että tulisivat taas eloon. Olen myös siinä vähän huono, että tykkään pestä hiukseni melkeinpä päivittäin, mikä ei ehkä aina ole parasta. Suihkussa kuitenkin perus shampoo/hoitoaine (merkit vaihtelevat, nyt käytössä Cutrin), ja tässä vaiheessa ehkä kerran viikossa hiusnaamio. Yhdessä vaiheessa käytin naamiota varmaan 5 kertaa viikossa, kun tuntui vaalennuksen jäljiltä olevan vain kuivaa korppua tukkana. Suihkun jälkeen laitan pyyhemärkiin hiuksiin öljyä, hieman silottavia tippoja latvoihin, joskus takunselvittäjää ja hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Ja jos tiedän tekeväni jotain erityistä tukalleni, sitten otan käyttöön esimerkiksi lämpösuojan tai moussen.
 
Onko sulla luonnonkihara?
Kyllä on, ihan suoraksi tätä on vaikea saada, ja taipuu helposti kaikkeen, ja monesti myös pysyykin sellaisena kuin haluaa.
 
Onko mulla tällä hetkellä oma luonnollinen väri? Millä värjäät?
Ei ole, aika lähelle on päästy, mutta tukkani on viime aikoina raidoitettu ja kesällä käytin kuparinsävyistä Biozell Color Mask, ja koska mulla on niin vahva punapigmentti, niin sävyä on vieläkin vähän jäljellä. Tyvikasvuni on järkyttävä tällä hetkellä, ja asialle pitäisi tosiaan saada jotain aikaiseksi. Noissa Biozellin naamioissa on tosi vahva pigmentti, että suosittelen aluksi kokeilemaan pienin määrin sekoitettuna hoitoaineeseen ja lyhyt vaikutusaika. Moni ehkä muistaa myös mun ”pastellitukka” katastrofin keväällä kun onnistuin värjäyttää tukkani kirkuvan pinkiksi. Valtteri oli suositellut mulle tuotetta, unohti vaan mainita, että toisin kun aikaisemmin käyttämäni tuotteet, nämä todellakin vaatii hoitoaine pohjan. Kesälläkin kun halusin hieman kuparia, niin ihan pienestä määrästä tuli jo todella kupariset. (Biozell Color Mask sävyt). Muuten olen kyllä aina värjännyt ihan kampaajalla, poikkeuksena se kun oli melkein musta tukka, niin värjäsin tyven kerran viikossa kotona.
 
Mitä eri värejä sulla on ollut hiuksissa?
Voi kuule, varmaan kaikki värit. Ihan kirkas blondi, dirty blonde, strawberry blonde, tumma punainen, kupari, musta, tummanruskea, suklaanruskea, liukuvärjätty, tuhkanharmaa, pastellinpinkki, en varmaan edes muista kaikkia enää. Halusin puolitoista vuotta sitten mummoharmaan sen ollessa ”in”, mutta ei koskaan päästy niin vaaleaan pohjasävyyn, että se olisi onnistunut, ja en suostunut raiskaamaan hiuksiani enää yhdelläkään valkaisulla. Tykkään nyt tästä luonnollisesta sävystä mikä mulla on.
 
Onko sulla ollut hiustenpidennyksiä?
On, ja on nytkin pieni nauha tuuhentamassa, vaikka pidennystä ei anna. Mutta on ollut, kaikkia eri pidennyksiä ja värejä. Oon leikkinyt klipseillä, sineteillä, teipeillä ja josta tykkään eniten, on lettimenetelmä, eli weave. Hinta-laatu suhteelta parhaat pidennykset löytyvät mun mielestä Rapunzelilta, olen heidän hiuksiaan suosinut jo varmaan kymmenen vuotta kohta. Viime aikoina onkin taas himoittanut pidempi tukka, mutta on tämä lyhyt oma tukka kanssa niin helppo. Vaikuttaa aika paljon kun melkein päivittäin muokkailen blogiin vanhoja kuvia, missä hiukset ovat pitkät ja tuuheat.
 
Lempituote?
Varmaan Thaimaan pikkusaarelta erittäin kosteuttava kookos hiusnaamio. Se on vaan niin tehokkaasti kosteuttava ja jättää hiukset niin pehmeiksi. Sellainen paikallinen tuote, joka ei edes maksanut paljon mitään. Ei oikein ole linkkiä tähän tuotteeseen laittaa teille :D Mutta mainitsen kanssa toiseen tuotteen, ei ehkä semmoinen ”can’t live without”, mutta oikeasti todella hyvä käyttötarkoituksessaan. Nimittäin KMS Quick Blow Dry, sitä lisätään hiuksiin juuri ennen föönausta, ja se oikeasti nopeuttaa hiusten kuivumista. Eron huomasi varsinkin silloin, kun oli jäätävä määrä 60cm pidennyksiä päässä, nopeutti kuivaamista varmaan puolella. Nykyään en oikein enää tarvitse, kun tukkaa sen verran vähän, että kuivaus menee muutenkin vain minuuteissa. (Eka nettisivu, josta tuotteen löysin).
 
Kumpi on tärkeempi, hiukset vai meikki?
Mietin tätä hetken, mutta vastaan hiukset. Siitä syystä, että puhtaalla tukalla voin olla helposti ilman meikkiä, mutta todella kauniissa meikissä, tukka likaisena tai homssuisena, jotenkin en tunne itseäni kotoisaksi. Puhdas, shampoontuoksuinen tukka on mulle niitä elämän pieniä iloja.

Esteettinen kirurgia/pistokset

Oletko koskaan ottanut täyteaineita? …muualle kuin huuliin, esim. poskipäihin?
Näistä kyseltiin tosi paljon. Kyllä, mulle laitettiin ensimmäisen kerran hyaluronihappoa huuliin varmaan vuonna 2013, ja sen jälkeen kävin säännöllisesti sitä lisäämässä noin puolen vuoden välein. Kukaan mulle läheinen ei sitä koskaan huomannut, ennen kuin siitä itse kerroin, koska laitoin joka kerta aika minimaalisesti. Sanoin aina, että haluan huuliini saman efektin, minkä Diorin Lip Maximizer huulikiilto antoi, ilman, että sitä tarvitsisi käyttää. Ekan kerran ihmiset alkoivat huomaamaan, kun viime vuoden syksynä, mulle laitettiin uutta ainetta, johon huuleni reagoivat turpoamalla ihan huolella, ja meni pari kuukautta, kunnes huuleni alkoivat laskeutumaan. Tänä aikana en itsekään tykännyt lopputuloksesta. Silloinkin huulissani oli ”vain” 1,25milliä, mutta ne näyttivät todella paljon isommalta. Tämä tapahtui elokuussa 2015, ja sen jälkeen en ole huuliani täyttänyt. En ole kokenut tarvetta, koska kuten sanoin, ero on aiemmin ollut vain pieni, ja omat huuleni, tälläkin hetkellä, ovat mulle ihan sopivan muhkeat ilman täyteaineita. Botoxista kysyttiin, en ole koskaan laittanut, en ainakaan vielä ole kokenut tarpeelliseksi, mutta varmasti mieleni voi muuttua, en koe sitä asiaksi mitä en voisi koskaan tehdä. Näissäkin aina vaan parempi aloittaa hitusen myöhemmin kuin 27-vuotiaana, katsotaan mikä tilanne naamassa kymmenen vuoden päästä. En ole ottanut täyteaineita koskaan mihinkään muualle, samoin kuten en ole ottanut mesolankoja.

Miksi täytit huulia?
No syy miksi halusin isommat huulet onkin ylempänä, mutta siihen lisäykseksi, koska halusin. Toistan itseäni, mutta jokainen on oikeutettu tekemään itselleen niin kuin haluaa. Entinen poikaystäväni vihasi, että otin huulitäytteitä, mutta teinkin sen itseäni varten. Kyseinen herra kylläkin myös myönsi, ettei monen vuoden seurustelun jälkeen edes olisi huomannut eroa, mutta hänelle se oli enemmänkin periaatteet ja ennakkoluulot kyseisestä toimenpiteestä. Niin kun monelle muulle vieläkin, varsinkin Suomessa on. Itse en koe näitä pieniä muutoksia sen kummemmiksi, pysyvämpiähän ovat esimerkiksi tatuoinnit.

Suositteletko palveluita nuorille?
En todellakaan suosittele. Nytkin tässä kerron avoimesti, mitä olen ottanut ja miksi, mutta mä suosittelen jokaisen kasvavan omaan kroppaan, ja sitten katsoa, jos jotain haluaa tehdä. Jos nenäleikkaus on aina ollut mielessä, ja koet, että se parantaa yleistä onnellisuutta, ja oikeasti osaa sen jälkeen tyytyväisenä nähdä itsensä, go for it. Mutta oikeasti miettii, että onko se nenä ongelma, vai onko se ongelma pään sisällä, että osaako koskaan olla tyytyväinen, kun muokkaus leikkiin lähtee. Häiritseekö nenän jälkeen sitten huulet, tai rinnat, tai ihan mikä vaan. Mutta jos jotain haluaa kokeilla, edelleenkin, itsensä takia, ei mielellään massa trendien mukana, toisen mielipiteen tai koska ”sillä suositulla bloggaajalla” on. Mitä voin suositella, mikä ei nyt ole kauneusleikkauksia tai pistoksia ole, mutta saman alan tekijät tekevät, niin happohoidot iholle, itsellä ainakin auttanut paljon ”vanhemmalla” iällä.

Onko sulla silikonit?
Juu ei ole. Moni ystävänikin kysyi tätä multa kesäisen Aasian reissun jälkeen. Mulla on parin viime vuoden aikana jotenkin kroppa muuttunut tosi paljon, ja tiedän siihen vaikuttavan ikäni. Ollaan poistuttu siitä +20 kategoriasta ja siirrytty sinne 30-vuotiaan naisen kroppaan. Se näkyy tosi paljon painonheittelyssä, ja mihin se rasva oikeasti kertyy. Ja voi kuule, kaikkea muutakin. Eli sanoisin vaan lomalihoilun tehneen tepposet. Voisin kyllä myöntää, jos mulla olisi.
 

V*tuttaako omassa naamassa jokin niin paljon, että muuttaisit ihan leikkauksella?
Ei. Tykkään naamastani. Vartalossa ehkä enemmänkin, mutta kroppa juttuja lisää sitten seuraavassa postauksessa. Tietty tässäkin tapauksessa, mielipiteet voi muuttua, ja saatan 20 vuoden päästä olla ottamassa face-liftiä. Toivon, että en, mutta en osaa sanoa. Se selviää sit.

 

Kaikki tuotteet mitä olen maininnut ja linkittänyt, ovat 100% minun aitoja mielipiteitä. Tekstiin ei ole piilotettu mainontaa ja en hyödy tästä ollenkaan rahallisesti. Lumenen tuotteet saan ilmaiseksi, mutta se ei velvoita minua niitä suosittelemaan, vaan olen aidosti jokaisen brändin ja tuotteen tyytyväinen käyttäjä.

Kuvat: Koh Lipe, Thaimaa, helmikuu 2015. Ottanut Jenny.
 


MITÄ TEEN TYÖKSENI?

03.09.2016
 
Hassua muuten kun jutellut kavereiden kanssa tästä blogin pitämisestä, että kaikki muut kanavani, varsinkin YouTube, on kaikki asiat pitänyt oppia nollasta. Itse videoiden muokkaus, ja kuinka koko sivusto toimii, miten sinne niitä videoita ladataan jne. Tän blogin kanssa asia on ihan eri. Bloggerin sivut on mulle super tutut, ei oo tarvinnut kauheasti muistella miten kaikki täällä pelaa kun kaikki jotenkin tuoreena vielä mielessä. Valtterikin sanoi, että vaikka olemme nykyään tubettajia ja pääsääntöisesti snäppäillään, niin kyllä bloggaaminen on aina sydämessä. Ja just tolta mustakin tuntuu, vaikka kaikki nää muut somet on tulleet matkan varrella, kyllä tää on se miksikä itseni ajattelen, bloggaajaksi.
Mutta vaikka asia on näin, silti mietin nyt että mistäs sitä alottais kirjoittelemaan. Outoa vaan aloittaa tää uudestaan ja höpötellä niitä näitä. Menneisyyden sijasta ajattelin kuiteskin kertoa nyt vähän juuri tämän hetkisestä tilanteesta. Seuraajat kyselee multa tosi usein että mitä mä oikeasti teen. Näätte kun pompin snäpis pitkin mestoja ja Myweek videoillakin olen kotona koirien kanssa. Moni kysyy, että teenkö mä töitä. Ei, en 27-vuotiaana elä iskän tai sossun rahoilla, niin kuin minulta on monesti kysytty snäpin Q&A; :D
Mun työhistoria on alkanut yli 10 vuotta sitten. Ensimmäiset työt tottakai olivat kesät lapsenvahteina, sitten olin koulun ohella toimistoapulaisena. Mutta 17-vuotiaana aloitin lukion ohella iltaisin ja viikonloppuisin tekemään ravintoladuunia. Aloitin ”blokkaajana”, eli keräilin laseja baareissa, pääsääntöisesti Helsingin yökerhoissa. Samaa hommaa jatkoin läpi lukion, ja varsinkin kirjoitusten ohella tein jo täyttä viikkoa. 18-vuotiaana, jo ennen kun olin valmistunut ylioppilaaksi, olin muuttanut pois kotoota vanhempien luota, ja töitä tein mahdollisen paljon, että rahaa riittäisi vapaa-ajallekkin. Muistan kun otin jokaisen ylimääräisen vuoron, jota vaan tarjottiin, ja parhaimmillaan olin töissä aamu kymmenestä yö kolmeen asti, ja heräsin seuraavana päivänä tekemään saman vuoron uudestaan. Unista en niinkään välittänyt, mietin aina että kerkee sitä vanhempana nukkua, kun nuorena jaksaa tehä duunia.
Ravintola-alalla sitten aloin pääsääntöisesti tekemään Hok-Elannon ravintoloissa, ja olin muistaakseni 21-vuotias kun musta tuli vuoropäällikkö Sports Academy urheilubaariin. En kauaa niitä hommia kerinnyt tehdä, kun ravintolapäällikkö teloi jalkansa, ja joutui pidemmälle saikulle, eli aloin hoitamaan hänen hommia. Tällöin ekaa kertaa huomasin, että nautin olla päävastaavana työpaikalla.
Olen aina rakastanut vastuuta. Minulle ei muiden ihmisten määrääminen merkitse mitään, mutta rakastan, että minulla on vaikutusvaltaa yrityksessä. En ikinä haluisi olla tilanteessa, missä olisin töissä, ja en pääsisi vaikuttamaan millään tavoin yritystoimintaan. Varsinkin jos koen, että minulla on mielipiteitä kuinka kehittää yritystä, niin olisi kauheaa olla asemassa missä ääntäni ei kuultaisi.
 
Olen aina ollut luonteeltani super ahkera. Vedän itteni aivan piippuun. Muistan yhden tammikuun, taisi olla vuosi 2010, kun kaikki 31 päivää tein joka päivä töitä, ei yhtäkään vapaapäivää. Jokainen vuoro oli vähintään 12 tuntia pitkä. Siihen rytmiin vaan tottui. Mieheni tottui, että koirat olivat pääsääntöisesti hänen vastuulla, ja vaimo tulee kotiin vasta yön pimeillä tunneilla, kun hän itse lähtee töihin 7 aikaan aamulla. Meillä oli töissä tullut yllättäviä sairastapauksia, yksi oli juuri irtisanonut itsensä, ja raskaana oleva työkaverini joutuikin äitiyslomalle huomattavasti aiemmin kun suunniteltu. En hetkessä saanut palkattua uutta työntekijää, ja ollessani vastuussa ravintolasta, koin, että sen sijaan että stressaisin jäljellä olevia työntekijöitäni, otin kaikki tunnit itselleni. Nyt tätä kirjoittaessani on vaikea kuvitella itseensä enää ikinä samaan tilanteeseen, mutta en tuolloin nähnyt tilanteessa mitään myrkyllistä. Ja aina mietin, että enhän mä tätä ilmaiseksi tee, vaan mulle kuiteskin maksetaan joka hetkestä palkkaa. Hok-Elanto tietenkin alkoi jossain vaiheessa puuttumaan ylemmältä taholta ylityö tunteihini, mutta jotenkin kiemurtelin siitäkin tilanteesta irti, selittäen että ravintola on vaan pidettävä auki ja rullaamassa.
 
Ja sit se tuli. Kyllästyin. Oon aina ollut todella spontaani, mutta nyt vanhemmalla iällä oon huomannut, että oon todellinen tuuliviiri. Keksin jotain, ja sormia napsauttamalla muutan elämäni suuntaa ja siirryn uuteen. Päätin 23-vuotiaana melkeen hetkessä, että saa ravintolahommat riittää. Olin aina tiedostanut, että ne duunit saa jäädä nuoruuteen, ja vaikka olin lyhyessä ajassa edennyt Hokilla pidemmälle, ei vaan kiinnostusta jatkamaan ollut. En myöskään keksinyt mitä seuraavaksi, mutta hetken mietiskelyn jälkeen päätin, että kaipa sitä voisi mennä kosmetologi kouluun. Se oli ainut juttu joka sillä hetkellä vähäänkään kiinnosti. Kattelin netistä, että 1.5kk päästä alkaisi uusi kurssi yksityisessä koulussa, ja päätin hakea. Pääsin sisään, ja melkeenpä hetken mielijohteesta olinkin taas opiskelija. Hetken aikaa pyörin myös vasta avatun Namun baaritiskien takana, mutta nopeasti huomasin, että yötyöskentely ei sopinut ollenkaan koulun ohella, rytmi meni aivan liian sekaisin.
Kosmetologiksi opiskelu oli muuten ihan kivaa, mutta koulu jota kävin oli aivan paska, turhautti maksaa siitä lystistä niin paljon. Loppu kouluaika oli yhtä helvettiä, ja tämä mielipide oli noin 98% samassa koulussa olleilla. Toivottavasti kyseisen koulun johto on saanut itteensä niskasta kiinni ja nykyisillä opiskelijoilla olisi siellä mukavampi ja turvallisempi olla. Koulun ohella tein myös osa-aikasesti toimistotöitä isälleni, lopetin ne hommat kuiteskin koulun loputtua, ja siirryin omalle alalle.
Koulusta valmistuttua tein hetken yrittäjänä töitä, mutta aika nopeasti siirryin Helsingin keskustassa sijaitsevaan kauneushoitolaan. Parin kuukauden työskentelyn jälkeen, minulle tarjottiin liikkeessä myymäläpäällikön työtä, jonka otin vastaan. Ja tässä työssä vasta alkoikin tapahtua. Samalla tavalla tein todella pitkiä päiviä, otin mahdollisimman paljon asiakkaita itselleni ja sesonkiaikoihin kotona oleskelu oli taas todella vähäistä. Liikkeen omistajan kanssa tehtiin uudistuksia, avattiin toinen liike ja parin vuoden ajan hommia riitti.
Kuiteskin kotona oli tapahtunut paljon asioita (tai sanoisinko ei tapahtunut juuri mitään, hyvä että mieheni kanssa edes noteerasimme toistemme olemassaoloa) ja mulla vuosi 2015 alkoi erolla. Tämä asia mullisti maailmaani tietenkin monin tavoin, mutta työelämääni ajatellen, muutos tuli siinä, että koirat muuttivat mun kanssa pois, joten pakostakin mun oli pakko vähentää työtuntini sellaiseksi, että olen kotona hoitamassa heitä. Ja tällöin päässäni alkoi tapahtua muutos. Menimme Jennyn kanssa kiertelemään Aasiaa. Olin mun parhaan kaverin, mun soulmaten kanssa niin upeissa paikoissa, ja mun perspektiivi elämään alkoi muuttua. En ollut KOSKAAN, kymmeneen vuoteen, pitänyt kolmea viikkoaa lomaa, ja siellä tajusin kuinka paljon sen tarpeessa olinkaan.
Tajusin, että eksäni ei ollut ainut asia, joka elämästäni piti poistaa. Ylityöt saivat lähteä. Parhaat kaverini aina vitsailivat, että mua näkee kerran puolessa vuodessa kun olen niin kiireinen. Mutta eihän se ollut edes vitsi. Ja kuten olin itselleni joskus sanonut, että nuorena jaksaa tehdä töitä, niin enhän mä edes ollut niin nuori enää. Kyllä kakskymppisenä pitää nimenomaan nauttia siitä nuoruudesta, sitä ei koskaan saa takaisin. Mietin miten paljosta olin jäänyt paitsi kun tuhlasin tuntini pelkkään työstressiin. Silloin aloinkin näkemään kaikkia ystäviäni ja perhettäni säännöllisesti. Vietettiin valvottuja öitä, treenattiin yhdessä, ja oikeesti tunsin ensimmäistä kertaa kun Sini alkaa löytyä jostain kuoren alta. Ja eniten mietin, mun koirat, joita rakastan enemmän kun mitään maailmassa, kuinka vähän aikaa niillekkin olin antanut. Onni varsinkin, niin vanha jo, en tiiä mitä olisin tehnyt jos sen aika lähteä olisi ollut aiemmin. Se on kulkenut mun mukana puolet mun elämästämi ja parin vuoden ajan multa löytyi vauvoilleni aikaa vain öisin kun tulin sänkyyn nukkumaan.
 
Mutta kaiken tämän itseni löytämisen myötä, tajusin jotenkin että sen hetkinen työpaikkani ei ollut mulle sopivin. Siellä oli jatkuvaa uudistusta, ja kahden liikkeen myymäläpäällikkönä mun vaihtoehtoina oli aikalailla olla kokoajan täysillä mukana, tai sit ei ollenkaan. Hetken yritin pyörittää tätä ”terveellisempää” elämäntapaa, jossa olin paljon kavereiden kanssa, annoin aikaa koirille, treenasin ja sen lisäksi hoidin työni, mutta kaikki alkoi kasaantumaan. Tuntu että aloin ottaa henkisesti takapakkia. Tää teksti on niin pitkä jo, että jätetään osa tästä tarinasta seuraavalle kerralle, mutta burn-outin myötä, luovuin asemastani myymäläpäällikkönä, ja sen lisäksi lyhensin tuntini kyseisessä yrityksessä osa-aikaiseksi.
 
Näistä tapahtumista ei ole pitkä aika. Lääkärintodistus masennuksesta ja burn-out on kaikki tapahtuneet sen jälkeen, kun oon jo kymmenille tuhansille snäpännyt. Tän vuoden kevään tein vähemmän töitä, ja huomasin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saan olla Onnin ja Topin kanssa paljon kotona, ja töihin mennessä en stressaa yrityksen toimivuudesta. Ekaa kertaa huokasin helpotuksesta ja tajusin, että mun ei tartte aina olla vastuussa kaikessa. Asiat pystyy rullaa, vaikka mä en niihin olisikaan vaikuttamassa. Sain olla töissäkin levollisemmin mielin, kun ilmestyin paikalle, tein oman osuuteni, ja lähdin kotiin. Työasiat jäivät sinne minne kuuluivatkin, eikä seuranneet himaan.
Ja jälleen tuulen suunta muuttui, ja tuuliviiri heilahti. Nautin vähän liikaakin tästä. Siis yli kymmenen vuotta olen tehnyt otsa limassa töitä. Ja päätin toukokuussa irtisanoa itseni niistä kokonaan. Olin viimeksi pitänyt kunnon kesäloman 15-vuotiaana. Päätin siis, että touko-elokuun, aion olla yksinkertaisesti olla tekemättä yhtään mitään. Mulla oli taloudellisesti tähän mahdollisuus, ja koin, että olen sen ansainnut. Sen takia mua ei kauheasti ole töissä näkynyt, ja olen siis tämän kesän keskittynyt itseeni, läheisiin, ja Onniin ja Topiin.
Tietenkin olisi mahdollisuus tehdä myös somen kautta töitä, joka olisi osittain tulonlähteeni, mutta perus pikku tuuliviiri on kehittämässä myös jotain aivan muuta ja uutta syksylle, katsotaan mitä siitä tulee.
Tässä hyvin pitkä vastaus otsikon kysymykseen, eli siis en tee mitään. Olen vain, ensimmäistä kertaa ikinä :)
 
Kuvat: Helmikuu 2015, Koh Lipen saari, Thaimaa. Ottanut Jenny.